"En, minä en antaudu!" vastasi kuvernööri päättävästi. "Don Torribio, tai ken olette, te olette lurjus!"
Ja pannen hevosen hypähtämään sivulle, hän vapautui nuoren miehen otteesta ja paljasti miekkansa.
Usean hevosen nelistys kuului kaukaa.
"Ah!" sanoi kuvernööri, virittäen pistoolinsa, "olisiko tulossa apua?"
"Kyllä", vastasi don Torribio kylmästi, "mutta se tulee liian myöhään."
Hänen käskystään ympäröivät vaquerot kuvernöörin, jonka kimppuun he kaikki hyökkäsivät yht'aikaa.
Kahdella pistoolin laukauksella kaatoi don José kaksi heistä maahan.
Nyt syntyi kauhea käsirysy pimeässä.
Don José, tietäen ettei hänellä ollut mitään pelastumisen mahdollisuutta ja päättäen myydä henkensä niin kalliista kuin suinkin, teki ihmeitä. Pakottaen hevosensa nousemaan pystyyn oikealle ja vasemmalle, väisti hän kaikki häntä vastaan tähdätyt iskut, ja jakeli lyöntejään tuohon sekavaan joukkoon, joka hurjasti huutaen surisi hänen ympärillään.
Sillävälin kasvoi lähestyvien ratsastajien aiheuttama jyminä joka hetki ja hevosten nelistys kumisi kuin ukkonen maata vasten.