XII.
NAISEN TAHTO.
Jokaista äärimmäisyyttä, kun se on saavuttanut huippukohtansa, täytyy seurata taantumus päinvastaiseen suuntaan. Näin tapahtui heti senkin kohtauksen jälkeen, mistä edellä on kerrottu.
Onnen hurmaamana antautui don Torribio vain vaistomaisesti epäillen niiden rakkausvakuuttelujen valtaan, joita doña Hermosa hänelle lausui.
Sillävälin tihensi nuoren tytön uskaltaman askeleen epätodenmukaisuus itsessään yhäkin vain sitä huntua, jonka tämä niin kätevästi oli käärinyt hänen silmilleen.
Älykkäillä miehillä on tietämättään muuan heikko puoli, joka usein koituu heidän turmiokseen. He nimittäin luulevat, että heitä ympäröivät ja heidän taipumuksiaan imartelevat henkilöt eivät kykene heitä pettämään.
Näin oli asian laita tässäkin tapauksessa. Kuinka voikaan epäillä nuorta tyttöä, tuskin kaksikymmenvuotiasta lasta, jonka käytös oli niin yksinkertainen, katse ilmaisi niin paljon kaipausta ja joka niin avomielisesti tunnusti rakkautensa?
Mikä syy tällä tytöllä saattoi olla pettääkseen häntä, kun don Fernando oli pelastettu? Missä tarkoituksessa hän olisi tullut antautumaan hänen käsiinsä, ilman mitään mahdollisuutta päästä pois?
Tämä tuntui hänestä käsittämättömältä ja olikin tavallaan sellaista.
Kaikki tämä osoitti vain, että don Torribio, ollen ennen kaikkea etevälahjainen valtiomies, jolla koko ikänsä oli ollut vain päämääränään kunnianhimoisten unelmiensa tyydyttäminen, oli aina ollut syventyneenä korkeisiin valtiollisiin yhdistelmiinsä eikä ollut tutkinut tuota viekkaudella, sulolla ja uskottomuudella hyvin varustettua olentoa, jota sanotaan naiseksi, eikä siis tuntenut häntä.