"Poikasi pitää tulla tänne tunnin kuluessa, jos suinkin mahdollista."
Manuela nyökkäsi ymmärtäneensä.
Don Torribio tuli samassa taas telttiin.
"Saatan itse doña Manuelan aina presidion varustuksille asti", sanoi hän, "siten voitte olla varma, ettei sanansaattajanne joudu mihinkään vaaraan."
"Kiitän teitä", sanoi doña Hermosa.
Naiset heittäytyivät toistensa syliin ja suutelivat toisiaan, aivankuin eivät milloinkaan enää saisi nähdä toisiaan.
"Älä unohda!" kuiskasi doña Hermosa.
"Ole huoletta", vastasi Manuela.
"Täällä olette kotonanne, señorita", sanoi don Torribio, "kukaan ei tule tänne ilman teidän suostumustanne."
Doña Hermosa kiitti häntä hymyilemällä ja seurasi häntä teltin ovelle.
Manuela ja don Torribio nousivat hevosten selkään ja poistuivat.