"Minun ei kaiketi tarvitse huomauttaa sinulle, ettet anna ryöstää itseltäsi tuota kirjelappua."
"Senhän minä toki ymmärrän, koira vieköön!"
"Sinä annat ennen surmata itsesi, ennenkuin luovutat sen huostastasi."
"Kyllä, olkaa huoletta majordomo."
"Eikä kuolemasi jälkeenkään sitä saa kukaan löytää."
"Minä syön sen ennen, tuhat tulimmaista!"
El Zapote riensi puolta tuntia myöhemmin täyttä neliä haciendaa kohti.
"Nyt on minun vuoroni", mutisi don Estevan jäätyään yksin. "Kuinka voisin päästä doña Hermosan luokse?"
Näytti siltä kuin olisi hän helposti keksinyt etsimänsä keinon, sillä hänen yhteenpuristetut kulmakarvansa tasoittuivat ja hän läksi iloisena linnoitukseen päin.
Neuvoteltuaan majuuri Barnumin kanssa, joka kuvernöörin kuoltua oli ottanut huostaansa päällikkyyden kaupungissa, riisui Estevan pukunsa, jonka tehtyään hän pukeutui intiaaniksi ja läksi kohti intiaanileiriä.