Muutamia minuutteja ennen auringon nousua hän palasi kaupunkiin.
"No?" kysyi hänen äitinsä.
"Kaikki käy oivallisesti", vastasi Estevan. "Kautta Jumalan! Luullakseni doña Hermosa panee tuon hornanhengen kalliisti maksamaan don Fernando Carrilin vangitsemisen."
"Pitääkö minun tulla hänen luokseen?"
"Ei, se on tarpeetonta."
Ja selittämättä sen tarkemmin meni Estevan, ollen peräti väsyksissä, muutamaksi tunniksi lepäämään.
Kului muutamia päiviä intiaanien tekemättä mitään uutta hyökkäystä kaupunkia vastaan. He tyytyivät tiukentamaan piiritysrengasta, koettamatta valloittaa kaupunkia. He eivät näköjään uskaltaneet tehdä uutta rynnäkköä, vaan aikoivat näännyttää asukkaat nälkään ja tällä tavoin pakottaa heidät antautumaan.
Kaupunki oli niin tiukasti piiritetty, että asukkaiden oli mahdoton astua askeltakaan sen ulkopuolelle. Kaikki yhteys ulkomaailman kanssa oli katkaistu ja ruokavaroista alkoi tulla puute: kaikki karja, joka oli kuljetettu kaupunkiin piirityksen alussa, oli täytynyt teurastaa vähitellen, ja meksikolaisten täytyi nyt ruveta syömään niiden nahkoja.
Intiaanien suunnitelma olisi todennäköisesti onnistunut ja meksikolaiset olisivat äärimmäisessä ahdingossaan piankin antautuneet miekan iskutta, ellei eräs Estevanin keksintö, joka ilmoitettiin majuuri Barnumille ja heti pantiin toimeen, olisi äkkiä tehnyt tyhjäksi Tiikerikissan suunnitelmat ja pakottanut hänet ryhtymään hyökkäykseen, välttääkseen kapinaa häntä seuraavien heimojen keskuudessa.
Meksikolaiset toivoivat juuri hyökkäystä, sillä nälän pelosta he olivat joutuneet epätoivoon.