Tuskin oli ovi, josta capatazi oli poistunut, sulkeutunut hänen jälkeensä, kun toinen avautui ja don Torribio astui sisään.
Hän oli puettu komeaan intiaanipukuun. Hänen otsansa oli huolestuneen ja katseensa surullisen näköinen. Hän kumarsi doña Hermosalle ja puristi ystävällisesti don Pedron kättä, ja istuutui doña Hermosan ääneti viitattua.
Kun ensi kohteliaisuudet oli suoritettu, kumartui hacienderon tytär, jota don Torribion synkkä muoto huolestutti enemmän kuin hän tahtoi osoittaakaan, miellyttävästi hänen puoleensa ja kysyi hyvin teeskennellen sekä osaaottavasti:
"Mikä teitä vaivaa, don Torribio? Näytätte niin suuttuneelta — oletteko saanut huonoja uutisia?"
"En, señorita. Kiitän teitä siitä, että hyväntahtoisesti otatte osaa asioihini. Jos olisin kunnianhimoinen, olisivat kaikki toiveeni tyydytetyt, koska saadessani muutaman päivän kuluttua vastaan ottaa kätenne, koko elämäni unelma täyttyy. Kuten näette, señorita", lisäsi hän surullisesti hymyillen, "annan teidän lukea sieluni sisimmät ajatukset."
"Olen kiitollinen siitä, don Torribio. Kuitenkaan ette ollut tuollainen muutamia päiviä sitten, siis on täytynyt tapahtua jotakin…"
"Ei mitään sellaista, sen vakuutan, joka koskee minua henkilökohtaisesti", keskeytti don Torribio. "Mutta mitä lähemmäksi joutuu se hetki, jolloin meidän on otettava haltuumme nyt takaisin valloittamamme maa, sitä alakuloisemmaksi tulen. Minä en mitenkään hyväksy Tiikerikissan päätöstä huudattaa itsensä riippumattomaksi päälliköksi virallisella tavalla; se on hulluutta, jota en voi käsittää. Tiikerikissa tietää yhtä hyvin kuin kuka tahansa, että hänen on mahdotonta pysyttelleidä täällä. Apachit eivät urhoollisuudestaan huolimatta voi pitää puoliaan niitä harjaantuneita sotajoukkoja vastaan, joita Meksikon hallitus lähettää kimppuumme heti, saatuaan tiedon tästä pikkukahakasta."
"Onko sitten ihan mahdotonta saada Tiikerikissaa muuttamaan mieltään tässä asiassa?"
"On. Olen käyttänyt kaikkia keinoja, olen tehnyt hänelle mitä järkevimpiä ehdotuksia, mutta hän ei ole tahtonut kuunnella mitään esityksiä. Tuolla miehellä on päämääränsä, jonka vain hän tuntee; hänen julkinen selityksensä, että hän muka haluaa uudesti synnyttää intiaanirodun, on hänellä vain tekosyynä."
"Te säikähdytätte minut, don Torribio. Jos asian laita on siten, niin miksi ette luovu tuosta miehestä?"