Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, kajahti taas viisi tykinlaukausta.
Tällöin saapui loistava seurue ratsain torille.
Sen etupäässä ratsasti Tiikerikissa ylpeänä ja silmät hehkuen, pitäen kädessään heimojen totemia. Hänen oikealla puolellaan ratsasti don Torribio, kantaen suurta pyhää piippua.
Heidän takanaan tulivat don Pedro tyttärineen ja useita kaupungin etevimpiä asukkaita.
Tiikerikissa hyppäsi hevosen selästä, nousi parvekkeelle ja asettui ensimmäisen nojatuolin eteen, mutta ei istuutunut.
Autettuaan doña Hermosan hevosen selästä, asettui don Torribio toisen nojatuolin eteen.
Nuoren miehen kasvot, jotka tavallisesti olivat kalpeat, olivat nyt hehkuvan punaiset ja hänen ontot silmänsä näyttivät punoittavan yövalvonnasta. Hän pyyhki alinomaa hien peittämää otsaansa ja tuntui olevan ankaran mielenliikutuksen vallassa, vaikka hän kaikin voimin koettikin sitä hillitä.
Doña Hermosa oli asettunut isänsä taakse, muutaman askeleen päähän parvekkeen laidasta. Hänkin oli hyvin kiihdyksissä, kalpea ja huulet lujasti yhteen puristettuna. Toisinaan hänen jäseniänsä puistatti hermostunut väristys, ja kuumeentapainen puna peitti silloin tällöin hänen kasvonsa, jotka melkein samassa muuttuivat kellertäviksi. Hänen katseensa oli tiukasti tähdättynä don Torribioon.
Apachien päälliköt ryhmittyivät parvekkeen juurelle, ympäröiden sen.
Tykit jymähtivät kolmannen kerran. Nyt hajaantuivat noidat, ja näkyviin tuli tiukasti sidottu mies, joka makasi maassa heidän keskellään.