"Mutta selitähän sitten minulle, mikä on syynä tähän käsittämättömään viipymiseen."

"Tehän tiedätte, don Pedro, kuinka uhrautuvasti ystävämme on tarjonnut meille apuaan, kun me epätoivoissamme doña Hermosan äkkinäisen katoamisen johdosta, mielipuolina surusta ja aivan lamautuneina emme tietäneet mitä tehdä, löytääksemme kadoksiin joutuneen jäljet. Presidiosta olemme tulleet tänne jälkien ohjaamina, joita meidän silmämme ei näe, mutta jotka don Fernandon tottumus lukea erämaan salattua kirjaa erotti erittäin helposti ja selvästi. Päästyämme tänne ovat jäljet äkkiä kadonneet niin, että on ollut mahdotonta tarkimmallakaan tiedustelulla ja sitkeimmillä ponnistuksilla niitä enää löytää. Kahdeksan päivää olemme maanneet täällä, joka aamu ennen auringonnousua nousee don Fernando, jota esteet näyttävät enemmän yllyttävän kuin masentavan, hevosen selkään ja alkaa taas tiedustelunsa, jotka tähän asti ovat näyttäytyneet turhiksi. Eilen läksi hän tapansa mukaan vähän ennen auringon nousua. No niin! Kenties syy hänen pitkälliseen viipymiseensä on se, että hän on hyvin kaukana täältä löytänyt niin kauan turhaan etsimämme jäljet."

"Jumala suokoon niin, ystäväni! Samoin olen itsekin ajatellut, mutta onkohan mitään sellaista mahdollisuutta olemassa kaikkien jo tekemiemme turhien yritysten jälkeen?"

"Te unohdatte, don Pedro, että olemme tekemisissä apachi-intiaanien kanssa, toisin sanoen kaikkein kavalimpien erämaan rosvojen, jotka parhaiten osaavat peittää jälkensä."

"Hst!" sanoi capatazi, viitaten heitä kuuntelemaan; "minä kuulen hevosen nelistystä!"

"Niinpä todellakin!" huudahti don Pedro vilkkaasti ja iloisena.

"Niin", sanoi don Estevan, "minäkin kuulen tuon äänen, kuitenkin sillä erotuksella, että se yhden asemasta nähtävästi johtuu kolmesta tai neljästä."

"Mutta don Fernandohan läksi leiripaikalta yksinään", huomautti don
Pedro vilkkaasti.

"Hän on luultavasti tavannut jonkun matkalla", vastasi don Estevan.

"On paha", sanoi haciendero huolestuneena, "laskea pilaa sellaisissa olosuhteissa kuin missä me nyt olemme, se on melkein loukkaus minun tuskantunnettani kohtaan."