Pari kolme kertaa yön kuluessa yritti paimen salavihkaa vapautua siteistään, mutta joka kerta kun hän aikoi panna tämän tuumansa täytäntöön, näki hai metsästäjän siniset silmät häntä tarkastamassa.
"Voitteko pahoin, hyvä herra?" kysyi metsästäjä ivallisesti, hänen viime yritystä tehdessään.
"En ensinkään, en ensinkään, armollinen herra", vastasi paimen.
"Vai niin, suokaa sitten kaikin mokomin anteeksi, luulin teitä sairaaksi. Tuo pitkällinen unettomuus saattoi minut levottomaksi teidän tähtenne", sanoi metsästäjä merkitsevästi.
Paimen otti tämän huomioonsa. Hän sulki heti silmänsä eikä aukaissut niitä ennen auringonnousua.
Metsästäjä oli jo valmiina ja hevoset satuloituna.
"Kas vain, luulen että olette jo hereillä", sanoi! hän, "oletteko nukkunut hyvin?"
"Erinomaisesti! Jäseneni tuntuvat vain vähän jäykiltä. Luullakseni pieni jaloittelu tekisi minulle hyvää ja saisi verenkierron entiselleen."
"Se johtuu aamukasteesta", vastasi metsästäjä järkähtämättömästi, "yöt alkavat käydä kylmiksi."
"Tuhat tulimaista, kunhan en vain saisi luuvaloa", sanoi paimen irvistäen.