El Zapote katsoi puhuttelijaansa hetkisen hyvin tarkkaavasti. Rosvoille ominaisella vaistolla hän huomasi, että nyt oli kaikki pila lopussa ja että keskustelu alkoi kääntyä traagilliseksi.
"Sallikaa minun kuitenkin selittää, teidän armonne", sanoi hän.
"Tee hyvin, muuta en pyydäkään; minulla ei ole ensinkään kiire", vastasi don Fernando kylmästi.
"Minä en kylläkään voi viedä teitä sinne, mihin Tiikerikissa on paennut, mutta minä voin osoittaa sen teille ja sanoa paikan nimen."
"No, sehän on jo jotakin. Asia edistyy. Olen varma siitä, että me lopultakin ymmärrämme toisemme. Olen pahoillani, että minun aina täytyy sinun kanssasi mennä epämiellyttäviin äärimmäisyyksiin."
"Kuitenkin olen puhunut totta, armollinen herra. Kuulkaahan, kuinka asian laita on: paettuaan presidiosta kokosi Tiikerikissa parikymmentä päättäväistä miestä — niiden joukossa olin minäkin — jotka nähdessään, että Meksikon liittovaltain alue tulisi joksikin aikaa liian kuumaksi heille, päättivät tunkeutua syvemmälle erämaahan, antaakseen myrskyn rauhoittua. Kaikki kävi hyvin jonkun aikaa, mutta noin kolme viikkoa sitten muutti Tiikerikissa äkkiä suuntaa ja sen sijaan, että olisi jatkanut suoraan eteenpäin apachialueen läpi, poikkesi hän sivulle ja vei meidät kohti mehiläis- ja kaskarillaseutua."
"Onko hän tehnyt niin todellakin!" huudahti don Fernando hypähtäen hämmästyksestä ja kauhusta.
"On, armollinen herra. Kuten voitte käsittää, en minä ensinkään halua panna henkeäni alttiiksi seuduissa, joissa maleksii verenhimoisia petoja ja ennen kaikkea käärmeitä, joiden purema tappaa. Huomattuani, että Tiikerikissa oli jyrkästi päättänyt paeta näihin kamaliin seutuihin, niin, minun täytyy todellakin myöntää, teidän armonne, minut valtasi pelko, ja vaarassa nääntyä nälkään erämaassa tai joutua intiaanien nyljettäväksi, jäin varsin koreasti jälkeen ja käytin ensiksi tarjoutuvaa tilaisuutta hyväkseni, hiipiäkseni pois Tiikerikissan seurasta."
Don Fernando loi rosvoon sellaisen silmäyksen, kuin olisi hän tahtonut katsoa hänen sydämensä syvyyteen, mutta paimen kesti sen silmää räpäyttämättä.
"Hyvä on", sanoi don Fernando, "sinä et ole valehdellut, tiedän sen.
Kuinka pitkä aika on siitä kun erosit Tiikerikissasta?"