Melkein huomaamaton hymyily väreili don Fernandon huulilla.
"Te unhotatte Tiikerikissan ja hänen liittolaisensa", sanoi hän.
"Vielä mitä, Tiikerikissa on rosvo", vastasi eversti vilkkaasti. "Muuten valmistelee hallitus parhaillaan retkikuntaa häntä vastaan, tehdäkseen kerta kaikkiaan lopun tuosta rosvojoukosta."
"Aivan oikein ajateltu", huomautti don Torribio, hymyillen kaksimielisesti. "Tämä raja kaipaa kovin vapautusta tuosta irtolaisesta, sangen arveluttavatapaisesta roistojoukosta, joka saastuttaa sen."
"Olen täysin samaa mieltä, se näyttää minusta erittäin hyvin harkitulta", sanoi don Fernando rauhallisesti, vastaten vihollisensa hymyilyyn yhtä purevalla ivahymyllä.
"Luuletteko, että intiaanit hyökkäyksellään voisivat häiritä maakunnan rauhaa millään vakavammalla tavalla?" jatkoi kauppias.
"Hm!" sanoi don Antonio tärkeän näköisenä, "punanahoista on ihmisillä varsin väärä käsitys — oikeastaan he ovat vain kurjia ryysyläisiä."
Don Fernando hymyili taas, mutta katkerasti ja synkästi.
"Señor kuvernööri", sanoi hän, "olette aivan oikeassa. Luullakseni niiden tiedonantojen jälkeen kuin olette suvainnut meille ilmoittaa, intiaanit tekevät viisaasti pysyessään siivosti kotona kylissään, jos haluavat, ettei heidän käy huonosti."
"Tuli ja leimaus, niinpä luulen!" huudahti kuvernööri.