"Hyvä serkku, minä en voi rukoilla sellaisen matkan onnistumiseksi, jonka tarkoitusta en tunne."
"Kiitos vilpittömyydestänne, señorita", vastasi don Torribio rauhallisesti, "minä en unhoita sanojanne."
"Te matkustatte siis todellakin, don Torribio", sanoi don Pedro lähestyen.
"Heti paikalla, serkkuseni, kaikki on valmiina matkaa varten."
"No, onnea matkalle sitten! Toivottavasti ilmoitatte pian itsestänne."
"Kyllä, olkaa varma siitä", vastasi don Torribio omituisella äärenpainolla. "Saatte pian kuulla puhuttavan minusta. Hyvästi!"
Ja hän läksi tavanmukaisin kohteliaisuusvakuutuksin.
"Mikä serkkuasi vaivaa?" sanoi don Pedro tyttärelleen, heti kun he olivat kahdenkesken, "hänen käytöksensä tänä iltana on ollut kummallinen."
Ennenkuin nuori tyttö ehti vastata avautui ovi.
"De las Norias de San Pedro-haciendan capatazi", ilmoitti muuan palvelija, "pyytää saada puhua señor don Pedro de Lunan kanssa erään tärkeän asian johdosta."