Kolmen aikaan iltapäivällä toi jotenkin navakka lounaistuuli, joka äkkiä oli alkanut puhaltaa, paksua savua, joka esti erottamasta kaukana olevia esineitä ja tuli palavilta kentiltä. Kun kaupungin asukkaat tiesivät, että sen suuntaansa nähden täytyi tulla intiaaneilta, kasvoi heidän tuskansa kaksin verroin. Intiaaniheimot käyttivät aina tätä keinoa aikoessaan hyökätä valkoisten alueelle. Se oli erinomainen keino heidän yllättävässä hyökkäysmenettelyssään, sillä peittämällä koko seudun savuun he estivät tiedustelijat huomaamasta heitä kaukaa, ja sillä tavoin he voivat salata lukumääränsä ja liikkeensä.
Meksikolaisten onnettomuudeksi onnistuivat intiaanit sinä päivänä sitäkin paremmin, kun tuuli kuljetti savun lakeuden yli, niin että tuskin saattoi nähdä kymmentä askelta eteensä.
Niin sileässä ja tasaisessa seudussa, kuin ovat ruohoaavikot, jotka eivät tarjoa mitään sopivaa kohtaa hyökkäyksen salaamiseksi ja jossa on hyvin helppo huomata suojatta oleva vihollinen, on tämä intiaanien käyttämä temppu todellakin varsin yksinkertainen ja samalla erittäin nerokas.
Hetki oli mitä parhaiten valittu hyökkäyksen tekoon. Oli täysikuu, aika, jonka apachit aina valitsevat valoisain öitten vuoksi.
Tiedustelijat tulivat täyttä neliä, toinen toisensa jäljessä ilmoittamaan kuvernöörille vihollisen lähenevän ja että sen heidän arvelunsa mukaan pitäisi vielä samana yönä olla presidio de San Lucarin edustalla.
Intiaanien lukumäärä kasvoi joka hetki. Heidän joukkonsa peittivät koko seudun; he tulivat hirveän nopeasti ja näyttivät keskittävän kaikki voimansa tuota onnetonta kylää vastaan.
Kuvernööri ammutti tykeillä kolme varoituslaukausta. Nyt nähtiin maanviljelijäparkojen joukoittain saapuvan tasangolta kaupunkiin, kuljettaen mukanaan karjaansa ja talouskalujansa, itkien epätoivon ja raivon kyyneliä, nähdessään viljansa hävitettävän muutamassa silmänräpäyksessä.
Nuo ihmisparat puuhasivat parhaansa mukaan katujen kulmauksissa, ja saatuaan vaimonsa ja lapsensa linnoitukseen, riensivät kaikki, jotka vain ikänsä puolesta voivat asetta kantaa, katusuluille, lujasti päättäneinä kalliisti kostaa niille, jotka olivat aiheuttaneet heidän häviönsä.
Pelästys ja hämmennys vallitsi kaupungissa. Kaikkialta kuului vain itkua ja tukahutettuja nyyhkytyksiä. Yö tuli ja lisäsi vain yhä tilanteen kauheutta, peittämällä maan synkkään pimeyteen.
Lukuisia vartiostoja kulki kaduilla lakkaamatta ja tuon tuostakin hiipi rohkeita vaqueroja käärmeen tavoin pimeään parin kolmen sadan askeleen päähän, saadakseen selville uhkasiko presidiota mikään välitön vaara.