"Menkää sitten, koska välttämättä niin haluatte."
"Kiitos!" sanoi majuuri liikutettuna ja iloissaan.
Ja hän läksi lujin askelin etuvarustusta kohti.
VII.
HYÖKKÄYS PRESIDIOTA VASTAAN.
Majuuri Barnum oli aseeton, hän oli tehnyt tilinsä elämälle eikä ollut tahtonut ottaa mukaan miekkaansa, jottei saisi syytä puolustaa itseään mahdollisesti sattuvassa taistelussa.
Päästyään kuulomatkan päähän hän pysähtyi, ja koska hän edellisillä sotaretkillään useasti oli ollut tilaisuudessa kohtaamaan apacheja, oli hänen viimein onnistunut oppia sen verran heidän kieltään, että hän tuli toimeen ilman tulkkia.
"Mitä haluatte, päälliköt? Oletteko kulkeneet Rio Grande del Norten yli ja hyökänneet meidän alueellemme, huolimatta välillämme vallitsevasta rauhasta?" kysyi hän korkealla ja lujalla äänellä, nostaen samalla juhlallisesti hattuaan, pannen sen tämän kohteliaisuuden osoituksen jälkeen taas päähänsä.
"Oletteko se, jota valkonaamat nimittävät don José Kalbris'iksi", kysyi muuan päälliköistä, "ja jota sanotaan kuvernööriksi?"
"En. Meidän lakimme mukaan ei kuvernööri saa lähteä paikaltaan, mutta minä olen majuuri Barnum, hänen lähin miehensä päällikkyydessä. Olen saanut toimekseni esiintyä hänen puolestaan teidän luonanne — te voitte siis sanoa minulle mikä tuo teidät tänne."