"Sinulla ei ole edes tuota viimeistä lohdutusta, ystäväni, meidänhän täytyy olla esikuvina täällä oleville ihmisraukoille, joita meidän on velvollisuus suojella viime hetkeen asti. Meidän täytyy olla viimeisinä taistelussa."
Majuuri ei vastannut tähän viimeiseen todisteeseen, jonka hän mielessään tunsi kumoamattomaksi.
"Mutta", sanoi hän hetken kuluttua, "mistä johtuu, ettemme ole vielä saaneet mitään tietoa valtion pääkaupungista?"
"Ah, ystäväni, niillä on siellä luultavasti muuta tekemistä kuin ajatella meitä."
"Mitä vielä, sitä en voi uskoa."
Samassa muuan päivystäjä aukaisi oven ja ilmoitti:
"Don Torribio Quiroga."
Molemmat soturit hätkähtivät, voimatta käsittää, mistä tämä äkkiliike johtui.
Don Torribio Quiroga astui sisään.
Hän oli puettu komeaan meksikolaisen sotaväen everstin univormuun, vasemmassa käsivarressaan ajutantin nauha.