"Älkää olko levoton siitä, ystäväni, minä uskon yhtä vähän silmien kuin korvienkaan todistuksia. Luottamukseni teihin on järkkymätön. Kertokaapa nyt edelleen."
"Tämän toimenpiteen tärkeys on selvä. Heti kun olemme eronneet presidiossa, täytyy meidän olla vieraita toisillemme. Emme enää tunne toisiamme."
"Tuo kehoitus on todellakin tärkeä ja panen sen tarkalleen mieleeni, koska erehdyksen seuraukset olisivat meille arvaamattomat."
"Olkaa valmiina toimimaan ensi merkin saatuanne, yöllä tai päivällä. Olkoon teillä mitä tehtävää tahansa, niin jättäkää se heti, ryhtyäksenne voimakkaasti hyökkäämään heti merkin huomattuanne."
"Hyvä, jo huomispäivänä hankin kaikessa hiljaisuudessa ja tehden syyksi kiireelliset työt haciendassa, viisitoista leperoa, häikäilemätöntä veitikkaa, jotka maksusta tottelevat minua sokeasti, eivätkä säikähdä mitään."
"Aivan niin, voitte helposti antaa niiden vetelehtiä täällä, kunnes on tullut aika leikkiä puukolla ja rihlapyssyllä."
"Vastaan siitä, ettei kukaan ajattelekaan tiedustella heistä. Mutta minkälaisen merkin lähetätte minulle? Ja keneltä sen saan?"
"Merkkinä on kolmesta kohtaa taitettu, päästään punaiseksi värjätty valkea kotkansulka. Se, joka antaa teille tämän sulan, sanoo vain: kaksi piasteriani! Te annatte ne hänelle mitään sanomatta, otatte sulan ja annatte hänen mennä."
"Mutta mikä mies se on, ystäväni?"
"Muuan tuntematon, ensimmäinen, jonka tapaan, luultavasti. Tällä sanansaattajalla ei saa olla aavistustakaan hänelle jättämäni toimen tärkeydestä, siltä varalta, että hän joutuisi mahdollisesti vihollisen käsiin."