Ja kumartuessaan ottamaan hänelle heitettyä almua, katosi hän ruohistoon.
Linnanherra katseli oikealle ja vasemmalle ja huusi häntä kiihkeästi palaamaan takaisin. Turhaan! Tuuli heräsi, aamun sumut hälvenivät.
Hän arveli tämän näyn johtuneen väsymyksestä, koska oli nukkunut liian vähän. Jos puhun siitä muille, pilkkaavat he minua, arveli hän.
Kuitenkin hänen pojalleen ennustettu kuuluisuus häikäisi häntä, vaikkakaan tuo lupaus ei ollut selvä, ja hänen täytyi epäillä, ettei ollut sitä oikein ymmärtänyt.
Aviopuolisot kätkivät kumpikin toisiltaan salaisuutensa. Mutta molemmat hoitelivat lasta samalla rakkaudella ja kunnioittaen häntä Jumalan valittuna osottivat he rajatonta huomaavaisuutta häntä kohtaan. Hänen vuoteensa oli hienointa untuvaa; kyyhkysen muotoinen lamppu paloi alituisesti hänen vuoteensa yläpuolella; kolme imettäjää tuuditti häntä käsivarsillaan, ja käärittynä kapaloihinsa punakkana ja sinisilmäisenä, kirjailtuine peitteineen ja helmillä koristettuine myssyineen, muistutti hän Jeesus-lasta. Hänen hampaansa puhkesivat hänen kertaakaan itkemättä.
Kun hän oli seitsemän vuotias, opetti äiti häntä laulamaan. Jotta hän tulisi rohkeaksi, nosti isä hänet suuren hevosen selkään. Lapsi hymyili mielissään, ja oppi näin jo varhain käsittelemään ratsua.
Eräs vanha viisas munkki opetti hänelle Pyhää Sanaa, arabialaisen laskutavan, latinalaiset kirjaimet ja taidon maalata pergamentille pieniä sieviä kuvia. He työskentelivät tornihuoneessa, kaukana kaikesta melusta.
Tunnin loputtua menivät he yhdessä puutarhaan, jossa he kuljeskelivat edestakaisin, tutkien kasveja.
Joskus nähtiin laaksossa vaeltava juhtajono, jota saattoi jalkamies puettuna itämaiseen tapaan. Linnanherra, joka tunsi hänet kauppiaaksi, lähetti palvelijan hänen luokseen. Muukalainen poikkesi kutsun saatuaan tieltään ja saatettuna vierastupaan hän otti arkustaan silkki- ja samettiesineitä, jalokiviä, maustimia, omituisia kauppatavaroita, joiden käyttöä ei tunnettu. Lopuksi kelpo kauppias poistui saatuaan runsaan korvauksen tavaroistaan, ilman että hänelle oli tehty minkäänmoista väkivaltaa linnassa. Toisinaan taas joukko pyhiinvaeltajia kolkutti linnan portille.
He kuivasivat vaatteitaan lieden edessä; ja kun he olivat syöneet, kertoivat he matkoistaan, haaksirikoista vaahtoavalla merellä, jalkamatkoista polttavilla hiekka-aroilla, pakanoiden julmuudesta, Syyrian luolista, Seimestä ja Pyhästä Haudasta. Sitten antoivat he nuorelle linnanherralle näkinkenkiä kaapujensa laskoksista.