— Mutta loppujen lopuksi, mikä teitä vaivaa?
Kreivitär näytti valmiilta joutumaan hermokohtauksen valtaan.
— Antakaa minun olla. En tahdo puhua täällä. Menkää hakemaan tytärtäni ja toimittakaa ajuri.
Bertinin täytyi totella. Hän palasi ateljeehen. Annette, mitään aavistamatta, oli ryhtynyt uudestaan lukemaan, sydän tulvillaan tuon runollisen ja sääliä herättävän tarinan aiheuttamaa surumielisyyttä. Olivier sanoi hänelle:
— Äitisi voi pahoin. Hän oli pyörtymäisillään astuessaan pieneen salonkiin. Mene hänen luokseen. Tuon eetteriä.
Taiteilija läksi, juoksi hakemaan pullon huoneestaan ja palasi.
Hän löysi heidät itkemässä toinen toisensa sylissä. Annette, joka oli heltynyt "Pauvres Gensin" lukemisesta, antoi tunteensa virrata, ja kreivitär lohdutti itseänsä hiukan, sekoittamalla vaivansa tähän suloiseen suruun, yhdistämällä kyyneleensä tyttärensä kyyneliin.
Bertin odotti jonkun aikaa uskaltamatta puhua ja katsella heitä, itsekin käsittämättömään alakuloisuuteen joutuen.
Hän sanoi vihdoin:
— No, voitteko paremmin?