Hän vastasi murtuneella äänellä:
— Mitä? ettekö vielä ole ymmärtänyt?
— En, minä myönnän sen.
— Kuulkaa Olivier, tutkikaa hyvin sydäntänne.
— Sydäntänikö?
— Niin, oikein sydämenne pohjaa.
— Minä en ymmärrä. Selittäkää ajatuksenne paremmin.
— Hakekaapas oikein sydämenne pohjasta, eikö siellä ole mitään vaarallista teille ja minulle.
— Toistan, etten ymmärrä. Minä arvaan, että on jotakin teidän mielikuvituksessanne, mutta minun omassatunnossani en näe mitään.
— En puhu teille mitään teidän omastatunnostanne, puhun teille sydämestänne.