— Hyvää päivää, rakas mestari, sanoi hän arvokkaasti.
Bertin alkoi nauraa, puristi hänen kättään ja istuutuen hänen viereensä virkkoi:
— Arvaapas, miksi olen tullut?
Hän koetti keksiä vastausta jonkun sekunnin.
— Enpä tiedä.
— Viedäkseni sinut äitisi kanssa jalokivikauppiaalle valitsemaan tuota safiiri-ruiskukkaa, jonka lupasin sinulle Roncièresissa.
Nuoren tytön kasvot kirkastuivat onnesta.
— Oi, sanoi hän, ja äiti on mennyt ulos. Mutta hän tulee kohta takaisin. Tehän odotatte häntä, eikö niin?
— Niin, jollei se käy liian pitkäksi.
— Oh, miten röyhkeä te olette, liian pitkäksikö minun kanssani. Te kohtelette minua kuin pikku tyttöä.