He läksivät, ja muutamia minuutteja myöhemmin he astuivat Montaran kauppaan.
Kun Bertin oli viettänyt koko elämänsä läheisessä ystävyydessä naisten kanssa ja ollut kiintynyt heihin, kun hän oli tehnyt huomioita heistä ja tutkinut heitä, aina ollut tekemisissä heidän kanssaan, kun hänen oli pitänyt saada selville ja keksiä heidän makunsa, tuntea niinkuin hekin heidän pukunsa, muotikysymykset, kaikki heidän yksityiselämänsä vähäpätöiset yksityiskohdat, niin hän oli vihdoin päässyt sille asteelle, että hänellä oli usein samallaisia aistimuksia kuin heillä, ja hän tunsi aina astuessaan johonkin noista kauppapuodeista, joissa myydään heidän kauneuttansa viehättäviä ja hienoja pikkuesineitä, melkein samanlaista huvia kuin mikä sai heidät itsensäkin väräjämään. Häntä huvitti niinkuin heitäkin nuo pienet sirot esineet, joilla he koristautuvat; kankaat viehättivät hänen silmiään, pitsit houkuttelivat hänen käsiään koskettelemaan niitä, kaikkein vähäpätöisimmätkin korukapineet kiinnittivät hänen huomiotaan. Jalokivikaupoissa hän tunsi näytelasikkoja kohtaan jonkinlaista uskonnollista kunnioitusta aivankuin ylellisen, hurmaavan pyhäkön edessä; ja tummalla veralla peitetty pöytä, jolla kultasepän notkeat sormet vierittivät välkähteleviä, kallisarvoisia kiviä, oli hänestä eräänlaatuista arvoa ansaitseva esine.
Kun hän oli pyytänyt kreivittären ja hänen tyttärensä istuutumaan tämän vakavan huonekalun eteen, jolle kumpikin heistä asetti kätensä luonnollisin liikkein, ilmoitti hän kauppiaalle, mitä hän halusi; hänelle näytettiin pienten kukkien malleja.
Sitten levitettiin hänen eteensä safiireja, joista piti valita neljä. Se kesti kauan. Molemmat naiset kynnen kärjellä kääntelivät niitä veralla, ottivat sitten käteensä varovaisesti, katselivat päivää niiden läpi, tutkivat niitä oppineella ja intohimoisella tarkkaavaisuudella. Kun oli asetettu syrjään ne, jotka he olivat eroittaneet, tarvittiin kolme smaragdia lehtiä varten, ja sitten aivan pieni briljantti, joka värisisi keskessä kastepisarana.
Silloin Olivier, jota antamisen ilo hurmasi, sanoi kreivittärelle:
— Tahdotteko tehdä minulle mieliksi ja valita kaksi sormusta?
— Minäkö?
— Niin, toisen itsellenne, toisen Annettelle. Sallikaa minun antaa teille nämä pienet lahjat Roncièresissa viettämieni kahden päivän muistoksi.
Kreivitär kieltäytyi.
Taiteilija pyysi pyytämistään. Seurasi pitkä keskustelu, sanojen ja perusteiden taistelu, jossa Bertin lopuksi ei kuitenkaan ilman vaivaa, — pääsi voitolle.