— Mikä teitä huvittaa enimmän elämässä?
Kreivitär tuli hämilleen.
— Enpä tiedä! Miksi tämä kysymys.
— Tarvitsen noihin silmiin onnekasta ilmettä, enkä ole sitä vielä nähnyt.
— No hyvä, koettakaa saada minut puhumaan, pidän paljon juttelemisesta.
— Oletteko iloinen?
— Hyvin iloinen.
— Jutelkaamme, rouva.
Bertin oli sanonut "jutelkaamme" hyvin vakavalla äänensävyllä; sitten ryhtyen uudestaan maalaamaan, hän koetti keskustella muutamista aiheista hakien jotain kohtaa, jossa heidän henkensä kohtaisivat toisensa. He alkoivat vaihtamalla huomioitaan tuntemistaan henkilöistä, sitten he puhuivat itsestään, mikä on hupaisin ja mieltäkiinnittävin kaikista jutteluista.
Seuraavana päivänä taas tavatessaan toisensa he tunsivat jo vapaammin seurustelevansa keskenään, ja nähdessään miellyttävänsä ja huvittavansa kreivitärtä, alkoi Bertin kertoa yksityisseikkoja taiteilijaelämästään, tarinoiden vapaasti muistojaan kuvittelurikkain, henkevin kääntein, mikä hänelle oli ominaista.