Silloin kreivitär, koettaen hymyillä ja puhuen samallaisella epäröivällä äänellä kuin lapset, joita suru tukehduttaa, sanoi:
— Oh, ystäväni, sanokaa minulle ainoastaan, että te rakastatte minuakin vielä hiukan.
Bertin alkoi uudestaan suudella häntä!
— Kyllä, rakastan teitä, rakas Anyni!
Rouva de Guilleroy nousi, istuutui hänen viereensä, tarttui uudestaan hänen käsiinsä, katseli häntä ja haastoi hellästi:
— Olemme jo niin kauan rakastaneet toisiamme. Sen ei pitäisi näin loppua.
Bertin kysyi, pusertaen häntä rintaansa vasten:
— Miksi se loppuisi?
— Koska olen vanha ja Annette on liiaksi sen näköinen, kuin minä olin, silloin kun te tutustuitte minuun!
Silloin taiteilija kämmenellänsä sulki tuon valittavan suun sanoen: