— Hyvä, se riittää.
Asetettuansa tavalliselle pienelle pöydälle teetarjottimen ja päivän sanomalehdet, poistui palvelija.
Olivier otti Figaron ja avasi sen. Pääkirjoitus oli nimeltään: "Nykyaikaista maalaustaidetta". Se sisälsi intomielisen neljän tai viiden nuoren maalarin ylistyksen, jotka olivat tosin lahjakkaita koloristeja, mutta liiottelivat tässä suhteessa aikaansaadakseen suurempaa vaikutusta, ja olivat esiintyvinään vallankumouksellisina ja nerokkaina taiteenuudistajina.
Niinkuin kaikki vanhemmat, Bertinkin oli harmissaan näitä uusia tulokkaita vastaan, häntä ärsytti heidän pannaanjulistuksensa, hän vastusti heidän oppejansa. Hän ryhtyi siis lukemaan tätä kirjoitusta jo alusta alkaen vihan vallassa, josta nopeasti värähtelee hermostunut sydän, sitten, heittäen katseensa alemmaksi hän huomasi oman nimensä; ja nämä muutamat sanat lauseen lopussa iskivät häntä kuin nyrkillä keskelle rintaa: "Olivier Bertinin muodista joutunut taide…"
Hän oli aina ollut hyvin herkkä arvostelulle ja herkkä ylistykselle, mutta syvemmässä tietoisuudessa hän huolimatta oikeutetusta turhamaisuudestaan, levottomuutensa vuoksi itsestään, jota hänen epäröimisensä aina olivat lisänneet, kärsi enemmän siitä, että hänen ansioitaan kiellettiin, kuin hän nautti siitä, että häntä ylistettiin. Ennen aikaan kuitenkin, hänen riemuvoittojensa aikana, ylistyssuitsutukset olivat olleet niin lukuisat, että ne saattoivat unhoittamaan neulanpistokset. Nyt sitävastoin kun yhä uusia taiteilijoita ja uusia ihailijoita lakkaamatta ilmaantui, tulivat onnittelut harvinaisemmiksi ja mustaaminen syyttävämmäksi. Hän huomasi itsensä sijoitetuksi vanhojen, lahjakkaiden maalarien joukkoon, joita nuoret eivät ollenkaan kohdelleet mestareina; ja kun hän oli yhtä älykäs, kuin tarkkanäköinen, niin kärsi hän nyt vähemmistäkin salavihjauksista, yhtäpaljon kuin suorista hyökkäyksistä. Ei koskaan kuitenkaan ollut mikään hänen taiteilijaylpeyteensä isketty haava näin vuotanut verta. Hän jäi istumaan läähättäen ja luki uudestaan kirjoituksen ymmärtääkseen sen pienimmätkin vivahdukset. He olivat heitetyt romukoppaan, muutamat hänen toverinsa ja hän, luontevasti herjattuina; ja hän nousi mutisten itsekseen näitä sanoja, jotka jäivät hänen huulilleen: "Olivier Bertinin muodista joutunut taide."
Ei milloinkaan ollut tällainen surullisuus, tällainen mielenmasennus, tällainen kaiken lopun tunne, sekä fyysillisen että henkisen olemuksen lopun tunne, ollut syössyt häntä näin epätoivoiseen sielunmurheeseen. Hän jäi kokonaista kaksi tuntia nojatuoliin uunin eteen, jalat ojennettuina tulta kohti, omaamatta enää voimaa liikkua tai tehdä mitään. Lohdutuksen saamisen tarve syntyi hänessä, tarve saada puristaa hartaiden ystävien käsiä, nähdä uskollisia silmiä, hankkia itsellensä sääliviä, auttavia, helliviä, ystävällisiä sanoja. Hän lähti siis, kuten aina, kreivittären luo.
Kun hän astui salonkiin, oli Annette yksin siellä, seisoen selkä käännettynä oveen päin, kirjoittaen nopeasti kirjeen osotetta. Pöydällä hänen vieressään oli avattuna Figaro. Bertin näki sanomalehden samaan aikaan kuin nuoren tytön ja joutui suunniltaan uskaltamatta astua eteenpäin. Oh! jos hän oli lukenut sen. Annette kääntyi ympäri ja omissa mietteissään, kiireissään, mieli täynnä naisen huolia, hän virkahti taiteilijalle:
— Ah, hyvää päivää, herra maalari, suotte kai minulle anteeksi, että jätän teidät. Minulla on ompelija tuolla ylhäällä ja se vaatii minun läsnäoloani. Tehän ymmärrätte, ompelijatar, naimisiinmenemisen aikoina, se on tärkeä henkilö. Mutta minä lähetän teille äitini, joka puhelee ja keskustelee minun ompelijattareni kanssa. Jos minä tarvitsen äitiä, niin lähetän häntä hakemaan muutamaksi minuutiksi.
Ja hän riensi pois juosten hiukan, näyttääkseen paremmin kiirettään.
Tämä äkillinen lähtö, ilman yhtään sydämellistä sanaa, ilman yhtään hellää katsetta Olivierille, joka rakasti häntä niin suuresti… niin suuresti… jätti maalarin aivan ymmälle. Hänen silmänsä pysähtyi silloin uudestaan Figaroon ja hän ajatteli: "Hän on lukenut sen! minua pilkataan, minut kielletään. Hän ei enään usko minuun. Minä en ole enää mitään hänelle."