— En, se syöksyi minun päälleni.
— Se ei ole totta, te heittäydyitte.
— En, vakuutan teille, että vaunu syöksyi päälleni.
Jonkun hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen, näiden hetkien, jolloin sielut näyttävät kietoutuneen katseisiin, kreivitär kuiskasi:
— Oi, rakas, rakas, Olivierini. Ja kun ajattelen, että päästin teidät lähtemään, etten pitänyt teitä luonani.
Sairas vastasi vakaumuksella:
— Se olisi kuitenkin tapahtunut minulle ennemmin tai myöhemmin.
He katselivat toisiansa vielä koettaen nähdä salaisimmat ajatuksensa.
Bertin jatkoi:
— En luule tästä toipuvani. Kärsin liiaksi.
Kreivitär sopersi: