— Mikä teidän on? Älkää kohdelko minua näin, rakastan teitä…
Silloin kreivitär muutamin nopein ja kuivin sanoin osoitti hänelle tahtonsa ja järjesti tilanteen.
— En ymmärrä mitä te tahdotte sanoa! Älkää puhuko minulle koskaan rakkaudestanne, taikka jätän tämän ateljeen ollakseni koskaan tänne palaamatta. Jos te unohdatte ainoatakaan kertaa tämän täällä oloni ehdon, ette koskaan enää tule näkemään minua.
Taiteilija katseli häntä aivan ymmällä tästä kovasydämisyydestä, jota hän ei ollut odottanut; sitten hän käsitti ja lausui hiljaa:
— Tottelen, rouva.
Kreivitär vastasi:
— Erittäin hyvä, sitä odotinkin teiltä! Nyt tehkää työtä, sillä kuva ei ole vielä kohtakaan valmis.
Bertin otti siis palettinsa ja ryhtyi maalaamaan; mutta hänen kätensä vapisivat, hänen himmentyneet silmänsä katsoivat näkemättä; häntä halutti itkeä, niin hän tunsi sydämensä murjotuksi.
Hän koetteli puhella kreivittärelle; tämä tuskin vastasi. Kun Bertin yritti sanoa rouva de Guilleroylle kohteliaisuuden hänen hipiästään, niin pysähdytti tämä hänet niin musertavalla äänensävyllä, että taiteilija sai yhtäkkiä noita rakastavien raivokohtauksia, jotka muuttavat vihaksi hellyyden. Hänen sielussaan ja ruumiissaan tapahtui voimakas hermopuistatus, ja heti paikalla, ilman mitään väliastetta, hän inhosi kreivitärtä. Niin, niin, niinhän oli asianlaita, hänhän oli nainen! Hän oli toisten kaltainen hän myöskin! Ja miksei? Hän oli petollinen, häilyvä ja heikko niinkuin kaikki naiset. Hän oli kiehtonut hänet, viekoitellut tyttöhempukan juonilla, koettanut hurmata häntä antamatta sitten mitään, kiihoittaen häntä, sitten kieltäytyäkseen, käyttäen häntä kohtaan kaikkien kurjien keimailijoiden temppuja, noiden naisten, jotka näyttävät aina valmiilta riisuutumaan niin kauan kuin mies, jonka he saattavat katukoirien kaltaiseksi, ei vielä läähätä himosta.
Sitä pahempi hänelle lopultakin; hän oli omistanut tämän naisen, hän oli vallannut hänet. Kreivitär voi pestä ruumiinsa sienellä ja vastata hänelle röyhkeästi, hän ei kuitenkaan poistaisi mitään, ja hän, Bertin, kyllä unhoittaisi tämän naisen. Todellakin, hän olisi tehnyt suuren mielettömyyden jos olisi ottanut vastuksikseen tuollaisen rakastajattaren, joka olisi kalvanut hänen taiteilijaelämäänsä sievän naisen oikullisin hampain.