Ääni hänen takanaan kysyi:
— Onko täällä ketään?
Hän vastasi: — On kyllä — kääntyen ympäri. Sitten heittäen voimistelupainon matolle, hän riensi ovea kohti hiukan liioitellun ketterästi.
Nainen astui sisään vaaleassa puvussa. Käteltyään hän sanoi:
— Te voimistelitte.
— Niin, minä keikailin ja pöyhistelin ja annoin yllättää itseni.
Nainen hymyili ja jatkoi:
— Ovenvartijanne huone oli tyhjä, ja kun tiedän teidän olevan yksin tähän aikaan, astuin sisään ilmoittamatta mitään tulostani.
Bertin katseli häntä.
— Peijakas, kuinka te olette kaunis. Mikä aistikkuus!