Hän teki talostaan, kahdesta vierashuoneestaan, joihin taiteilija niin usein tuli, paikan, mikä houkutteli hänen taiteilijaylpeyttään yhtä paljon kuin hänen miehensydäntään, parisilaisen paikan, johon hän mieluimmin tuli, jossa kaikki hänen toivomuksensa ja halunsa yhtaikaa tyydytettiin.
Kreivitär ei oppinut ainoastaan keksimään kaikkia hänen makuvaatimuksiaan antaakseen hänelle, tyydyttäessään ne talossaan, sellaisen hyvinvoinnin tunteen, ettei mikään sitä korvaisi, vaan hän ymmärsi herättää uusia sellaisia, luoda hänelle kaikenlaisia herkutteluja, aineellisia ja tunneherkutteluja, pienien huomaavaisuuksien, lemmenihailun ja imartelun tottumuksia! Kreivitär ponnisteli kaikki voimansa viehättääkseen hänen silmiään aistikkaalla hienoudella, hänen hajuhermojaan hienoilla hajuvesillä, hänen korviaan ylistelyillä ja hänen suutaan ravinnolla.
Mutta kun kreivitär oli istuttanut hänen itsekkään ja juhlitun naimattoman miehen sieluunsa ja ruumiiseensa koko joukon pieniä tyrannimaisia tarpeita, kun hän oli hyvin varma siitä, ettei mikään rakastajatar välittäisi niinkuin hän pitää huolta niistä ja ylläpitää niitä sitoaksensa miehen kaikkien elämän pienien nautintojen avulla, niin hän pelkäsi yhtäkkiä, nähdessään Bertinin kyllästyvän omaan kotiinsa, valittavan lakkaamatta yksinäänelämistä ja, kun hän ei voinut tulla kreivittären luo muuten, kuin seuraelämän asettamia varokeinoja noudattaen, koettavan klubissa kaikin keinoin lieventää eristäytymistään, hän pelkäsi, että Bertin alkaisi ajatella naimisiin menoa.
Eräänä päivänä hän kärsi niin suuresti näistä levottomuuksista, että hän toivoi vanhuutta saadaksensa nämä tuskat loppumaan ja levätäksensä jäähtyneessä, rauhallisessa lemmessä.
Vuodet kuluivat kuitenkin eroittamatta heitä. Kreivittären kiinnittämä kahle oli luja ja hän korjasi aina renkaat sikäli kuin ne kuluivat. Mutta hän valvoi alati huolestuneena maalarin sydäntä, niinkuin valvotaan lasta, joka kulkee ajoneuvojen täyttämän kadun poikki, ja joka päivä hän vielä pelkäsi odottamatonta tapahtumaa, joka uhaten väikkyy yllämme.
Kreivi, joka ei epäillyt, eikä ollut mustasukkainen, piti luonnollisena tätä vaimonsa läheistä ystävyyssuhdetta kuuluisaan taiteilijaan, joka otettiin kaikkialla vastaan erittäin huomaavaisesti. Kun nämä kaksi miestä aina tapasivat toisensa, tottuivat he toisiinsa ja lopulta he pitivät toisistaan.
II.
Kun Bertin perjantai-iltana astui ystävättärensä taloon, jossa juhlapäivällisin piti vietettämän Antoinette de Guilleroyn kotiintuloa, ei hän tavannut pienessä Ludvig XV:n salongissa vielä muita kuin herra de Musadieun, joka juuri oli saapunut.
Tämä oli vanha, henkevä mies, josta ehkä olisi voinut tulla merkkihenkilö ja joka ei mistään saanut lohdutusta siitä, mitä hän olisi voinut olla ja mitä hän ei ollut.
Keisarillisten museoiden entisenä hoitajana hänen oli onnistunut tulla nimitetyksi uudestaan tasavallan taidekokoelmien tarkastajaksi. Tämä ei estänyt häntä kuitenkaan ennenkaikkea olemasta ruhtinaiden, kaikkien ruhtinattarien, herttuattarien ja yleensä eurooppalaisen ylimystön ystävä sekä kaikenlaisten taiteilijoiden vannoutunut suojelija. Hänellä oli vilkas äly — hän kykeni pikaisesti huomaamaan asiantilan — sekä sitäpaitsi hyvä puhetaito, joten hän osasi sanoa viehättävästi mitä tavallisimpia asioita, ja kun hänellä sitäpaitsi oli joustava ajatus, joka saattoi hänet helposti mukautumaan kaikkiin ympäristöihin, sekä hieno diplomatin vainu, jolla hän pystyi arvostelemaan ihmisiä ensinäkemältä, niin kulki hän päivät ja illat pääksytysten salongista salonkiin kehittäen valistunutta, hyödytöntä ja lavertelevaa toimeliaisuuttaan.