Palvelija ilmoitti: — rouva herttuatar de Mortemain.
Ovessa, jonka molemmat puolet oli avattu, näkyi suuri ja roteva nainen, joka astui sisään arvokkaasti.
Guilleroy syöksyi esiin, suuteli hänen sormiansa ja kysyi: — Mitenkä voitte, herttuatar?
Molemmat toiset herrat tervehtivät häntä jonkunlaisella hienolla tuttavallisuudella, sillä herttuatar käyttäytyi sekä sydämellisesti että myöskin äkkipikaisesti.
Hän oli kenraali, herttua de Mortemainin leski, hänen ainoa tyttärensä oli naimisissa Salian ruhtinaan kanssa, itse oli hän markiisi de Farandalin tytär, suurta syntyperää ja kuninkaallisen rikas. Hänen asuntoonsa Varennen kadulla kokoontuivat koko ylhäisön kuuluisuudet tapaamaan ja kehuskelemaan toisiaan. Ei mikään ylhäisyys matkustanut Parisin kautta syömättä päivällistä hänen pöydässään, eikä kukaan voinut olla yleisen puheen esineenä ilman, että hän kohta halusi tutustua tähän henkilöön. Herttuattaren piti saada nähdä hänet, keskustella hänen kanssaan ja arvostella häntä. Se huvitti häntä suuresti, se piti hänen elämänsä vireissä, se ylläpiti hänessä kytevän ylimielisen, hyväntahtoisen uteliaisuuden liekkiä.
Tuskin oli hän istuutunut kun sama palvelija huusi: — Herra parooni ja rouva paroonitar de Corbelle.
He olivat nuoria, parooni kaljupäinen ja lihava, paroonitar hento, hieno, tummaverinen.
Tällä parilla oli Ranskan ylhäisön keskuudessa erikoinen asema, josta he saivat yksinomaan kiittää tunnontarkkaa tuttavuuksiensa valitsemista. Vaikka he olivat alhaista aatelia, eikä heillä ollut suurempaa arvoa, eivätkä he olleet henkeviä, niin heidän kuitenkin sen kautta, että antoivat kaikkia toimiansa johtaa äärimmäisen rakkauden siihen, mikä on valikoitua, hienoa ja huoliteltua, oli onnistunut yksinomaan ahkerasti seurustelemalla kaikkein ylhäisimmissä taloissa, näyttämällä korkeimmassa määrässä kuninkaallisia, hurskaita, moitteettomia mielipiteitä, kunnioittamalla kaikkea, mitä tuli kunnioittaa, halveksimalla kaikkea, mitä tuli halveksia, sekä vielä sen kautta, etteivät koskaan pettyneet yhdestäkään hienon maailman oppisäännöstä, eivät koskaan epäröineet yhdestäkään sopivan käytöstavan yksityiskohdasta, päästä siihen, että he monen silmissä olivat highlifen hienoimpana kukkana. Heidän mielipiteensä muodosti jonkinmoisen hienon käytöstavan lakikirjan, ja heidän läsnäolonsa jossain talossa hankki tälle aito kunnioitettavuuden valtakirjan.
Corbellet olivat kreivi de Guilleroyn sukua.
— No, sanoi herttuatar hämmästyneenä, ja teidän vaimonne?