Tehtiin vertauksia; kaksi mielipidettä muodostui heti. Musadieun, Corbellein ja de Guilleroyn käsityksen mukaan kreivitär ja hänen tyttärensä olivat toistensa näköisiä ainoastaan hipiän, hiusten ja varsinkin silmien puolesta, jotka olivat kokonaan samanlaiset, samalla tavalla täynnä mustia silmäterän siniselle kehälle tippuneiden pienen pienten mustetahrojen kaltaisia pilkkuja. Mutta vähän ajan kuluttua kun nuori tyttö olisi tullut naiseksi, eivät he enää ollenkaan olisi yhdennäköisiä.
Herttuattaren ja Olivier Bertinin mielestä he päinvastoin olivat kaikissa suhteissa saman-näköisiä, ja ainoastaan ikäero teki heidät erinäköisiksi. Maalari sanoi:
— Onpa hän muuttunut kolmessa vuodessa: En olisi häntä enää tuntenut, enkä uskaltane häntä sinutella.
Kreivitär alkoi nauraa.
— Ai, totta tosiaan! Tahtoisinpa nähdä teidän sanovan "te"
Antoinettelle.
Nuori tyttö, jonka veitikkamaisen aroissa piirteissä jo näkyi tuleva mahtipontisuus, virkkoi:
— Minäpä en uskaltaisi sanoa "sinä" herra Bertin'ille. Äiti hymyili.
— Säilytä tämä huono tapa, sallin sen sinulle. Te teette kyllä pian uudestaan tuttavuutta.
Mutta Annette pyöritti päätä.
— Ei, ei. Se saattaisi minut hämille.