Herttuattaren ystävyys hänen vaimoaan kohtaan antoi sitäpaitsi tälle liitolle hyvin arvokkaan ja läheisen ystävyyden luonteen, ja peläten, että joku toinen tyttö kohtaisi markiisin ja miellyttäisi tätä, hän oli kutsuttanut omansa Parisiin, jouduttaakseen tapauksia.
Rouva de Mortemain, joka aavisti ja arvasi nämät suunnitelmat, suostui niihin kaikessa hiljaisuudessa, ja sinäkin päivänä, vaikkei hän ollutkaan saanut edeltäpäin tietää nuoren tytön äkillisestä paluusta, hän oli pyytänyt veljenpoikaansa tulemaan Guilleroyn luo, totuttaakseen häntä vähitellen usein käymään tässä talossa.
Ensimäisen kerran kreivi ja herttuatar peitetyin sanoin puhuivat näistä toivomuksistaan ja erotessaan olivat he tehneet liittosopimuksen.
Toisessa päässä salonkia naurettiin. Herra de Musadieu kertoi parhaillaan paroonitar de Corbellelle erään neekerilähetystön esittämisestä tasavallan presidentille, kun ilmoitettiin markiisi de Farandal.
Hän ilmestyi ovelle ja pysähtyi. Nopealla ja tottuneella liikkeellä hän asetti monokelin oikeaan silmäänsä ja jätti sen siihen aivan kuin tutkiakseen salonkia, mihinkä hän aikoi astua, mutta myöskin antaakseen ehkä siellä oleville ihmisille aikaa nähdä häntä ja kiinnittää huomiota hänen tuloonsa. Sitten huomaamattomalla posken ja kulmakarvan liikahduksella hän pudotti tuon pienen, mustaan silkkinauhaan kiinnitetyn lasipalan, ja astui sitten reippaasti rouva de Guilleroyn luo, jonka ojennettua kättä hän suuteli kumartaen hyvin syvään. Samoin teki hän myöskin tädillensä, sitten hän tervehti kätellen kaikkia toisia kulkien toisesta henkilöstä toiseen sulavan hienosti.
Hän oli suurikasvuinen, ruskeanpuna-viiksinen poika, jo vähän kaljupäinen, vartaloltaan upseerin näköinen, ryhti englantilaisen urheilijan. Tunsi hänet nähdessään heti miehen, jonka raajat olivat enemmän harjoitetut kuin pää ja joka ei pidä muusta kuin siitä, mikä kehittää ruumiillista voimaa ja tehokkuutta. Hänellä oli kuitenkin tietoja, sillä hän oli opiskellut ja opiskeli vieläkin joka päivä kovasti älyään jännittämällä kaikkea, mikä olisi hänelle hyödyllistä tietää: historiaa, erittäin kiinnittäen huomiota vuosilukuihin ja erehtyen usein asioista, kansantalouden alkeita, jotka ovat välttämättömät edustajalle, ja sosiologian perusteita, joita hallitsevat kansanluokat tarvitsevat.
Musadieu piti häntä suuressa arvossa, hän sanoi: "Hänestä tulee merkkihenkilö." Bertin antoi tunnustuksen hänen notkeudelleen ja voimakkuudelleen. He kävivät samoissa miekkailuharjoituksissa, metsästivät usein yhdessä ja kohtasivat usein toisensa ratsastamassa Bois de Boulognen tiellä. Heidän kesken oli syntynyt yhteisten harrastusten sympatia, tuo vaistomainen vapaamuurarisuus, jonka aiheuttaa kahden henkilön välillä aivan kuin itsestään löydetty keskustelun aihe, joka miellyttää kumpaakin.
Kun markiisi esitettiin Annette de Guilleroylle, aavisti hän heti tätinsä suunnitelmat, ja kumarrettuaan hän loi neitiin pikaisen, asianharrastajan katseen.
Hän piti tyttöä sievänä ja erittäinkin paljon lupaavana, sillä hän oli niin paljon johtanut kotiljongeja, että hän ymmärsi nuoria tyttöjä ja voi varmasti edeltäpäin sanoa heidän tulevan kauneutensa laadun, niinkuin ammattimies, joka maistaa liian nuorta viiniä.
Hän vaihtoi neidin kanssa ainoastaan muutamia merkityksettömiä lauseparsia, meni sitten istumaan paroonitar de Corbellen viereen laverrellakseen hänen kanssaan puoliääneen.