— Olen tupakoinut — sanoi Bertin.
Nainen virkkoi: — Hyi. — Sitten ojentaen huuliaan. Sitä pahempi.
Ja heidän suunsa kohtasivat toisensa.
Bertin otti pois hänen päivävarjonsa ja riisui häneltä kevätkävelytakin ripein ja varmoin, tähän perhetemppuun tottunein liikkein. Kun nainen sitten istuutui sohvalle, kysyi taiteilija osanottavaisesti:
— Miehenne voi hyvin?
— Erittäin hyvin, hän puhunee kai juuri tällä hetkellä edustajakamarissa.
— Ah! mistä sitten?
— Epäilemättä juurikkaista ja naurisöljystä, kuten aina.
Hänen miehensä, kreivi de Guilleroy, Euren edustaja oli ottanut erikoisalakseen kaikki maanviljelyskysymykset.
Mutta huomattuaan eräässä nurkassa luonnoksen, jota hän ei tuntenut, nainen kulki ateljeen poikki kysyen: