Kun oli otettu herttuatar mukaan Varennen kadulta, niin he ajoivat kiitäen Invaliidin kirkkoa kohti, kulkivat Seinen yli ja saapuivat Champs-Élysées-kadulle jatkaen edelleen Tähden riemuporttia kohti keskellä ajoneuvotulvaa.
Nuori tyttö oli istuutunut Olivierin viereen, selkä ajajaan päin, ja hän avasi tähän ajoneuvojen virtaan ahnaat ja luonnonterveet silmänsä. Aika-ajoittain, kun herttuatar ja kreivitär ottivat vastaan tervehdyksiä lyhyellä päännyökkäyksellä, hän kysyi: "Kuka se on." Bertin mainitsi nimeltään Pontaiglinit taikka Puicelcit, taikka Lochristen kreivittären taikka kauniin rouva Mandelièren.
Nyt kuljettiin pitkin Bois de Boulognen valtatietä, keskellä pyörien rätinää ja heilahduksia. Kun tungos oli pienempi kuin riemuportin edessä, näyttivät ajoneuvot kilpailevan keskenänsä loppumattomassa jonossa. Vuokra-ajurien ajopelit, raskaat avonaiset vaunut, juhlalliset kahdeksanpyöräiset, kulkivat vuorotellen toistensa ohi; yhtäkkiä sivuuttivat ne yhden ainoan ravaajan vetämät nopeat Victoria-vaunut, jotka kuljettivat hurjassa vauhdissa läpi tämän vyöryvän ihmisjoukon, porvarillisen ja ylimyksellisen, läpi kaikkien seurapiirien, kaikkien kansanluokkien, kaikkien arvoasteiden, nuorta velttoa naista, jonka kirkasvärinen ja julkea puku heitti ajoneuvoihin, joita se hipaisi, tuntemattoman kukan outoa tuoksua.
— Kukas tuo nainen on? kysyi Annette.
— En tiedä, vastasi Bertin, samalla kun herttuatar ja kreivitär vaihtoivat hymyilyn.
Lehdet puhkesivat esiin. Tässä parisilaisessa puutarhassa asuvat satakielet lauloivat jo nuoressa vihannuudessa, ja kun jono oli ruvennut ajamaan käyden lähestyessään järveä, vaihdettiin ajoneuvosta ajoneuvoon lakkaamatta tervehdyksiä, hymyilyjä ja kohteliaita sanoja, kun pyörät koskettivat toisiaan. Tämä näytti nyt venelautan liukumiselta, jossa istui kilttejä naisia ja herroja. Herttuatar, joka ehtimiseen nyökkäsi päätään hattujen kohotessa ja otsien kumartuessa hänen edessään, näytti luovan yleissilmäyksen ja muistelevan itsekseen mitä hän oletti ihmisistä, aina sen mukaan, kun ne kulkivat hänen ohitsensa.
— Kas, pikkuseni, tuossa on taas kaunis rouva Mandelière, tasavallan kaunotar.
Kevyissä ja siroissa vaunuissa tasavallan kaunotar, nähtävästi välinpitämättömänä tästä kiistämättömästä kunniasta antoi ihailla suuria, tummia silmiään, matalaa otsaansa, komeita mustia hiuksiansa ja vähän liian voimakasta, itsepäistä suutansa.
Hän on hyvin kaunis joka tapauksessa, sanoi Bertin.
Kreivitär ei mielellään kuullut kehuttavan toisia naisia. Hän kohautti hiljaa olkapäitään eikä vastannut mitään.