Bertin vastasi:
— No, neiti, mitä tehdään sitten yhdenvertaisuudella, vapaudella, veljeydellä?
Annette nyrpisti suutaan, joka merkitsi, "se kuuluu toisille" ja jatkoi:
— Olisi toinen puisto vuokra-ajureita varten, esim. Vincennes.
— Olet jäljellä ajastasi, pienokainen, et näy tietävän vielä, että purjehdimme keskellä kansanvaltaa. Muuten, jos tahdot nähdä puiston vapaana kaikesta sekotuksesta, tule tänne aamulla; silloin sinä löydät täältä seuraelämän hienoimman osan, sen parahiston.
Ja Bertin kuvasi tunnettuun, erinomaiseen tapaansa Bois de Boulognen varhain aamulla ratsastajineen ja ratsastajittarineen, tämän valioseuran, jossa kaikki tunsivat toisensa nimeltään, etunimiltä, sukulaisuuksiltaan, arvonimiltään, hyviltä ja huonoilta ominaisuuksiltaan, niinkuin he kaikki eläisivät samassa kaupunginosassa tai samassa pienessä kaupungissa.
— Käyttekö usein siellä? sanoi Annette.
— Hyvin usein; se on todellakin hauskinta mitä Parisissa on.
— Te ratsastatte aamuisin?
— Kyllä kai, neitiseni.