— Ja sitten iltapäivällä te käytte vierailuilla?
— Niin käyn.
— Siis, milloin te teette työtä?
— Niin, minä teen työtä joskus, ja sitte minä olen valinnut erikoisalani taipumukseni mukaan! Kun minä olen kaikkien kauniiden naisten maalari, niin täytyyhän minun nähdä heitä, seurata heitä hiukan kaikkialla.
Annette mutisi nauramatta:
— Jalan ja ratsain?
Taiteilija katsahti häneen hiukan kieroon, mutta tyytyväisenä; hän näytti sanovan: "Kas vain, sinä alat olla henkevä, sinusta tulee vielä hyvä."
Kylmä tuulenpuuska puhalsi; se tuli kaukaa, tuskin vielä talven unesta heränneeltä suurelta tasangolta; ja koko metsä humahti, tuo siro, viluinen, hienon maailman metsä.
Muutamia sekunteja tämä vihuri pani väräjämään puiden hennot lehdet ja olkapäitä peittävät vaatteet. Kaikki naiset, melkein samanlaisella liikkeellä, asettivat takaisin käsivarrelleen ja kaulaansa sieltä pudonneen verhon; ja hevoset alkoivat ravata toisesta päästä viertotietä toiseen aivan kuin tuo kirpeä tuulenryöppy, joka lähestyi, olisi piiskan sivalluksen tavoin kiihoittanut niitä.
Palattiin nopeasti kotiin hevosten päitsivitjojen hopeisesti helähdellessä ja laskeutuvan auringon vinosti valaessa punaista valoansa.