He kulkivat Velasquezin katua, astuivat sisään kullatusta ja suurenmoisesta ristikkoportista, joka on samalla tämän puistojen helmen sekä tuntomerkkinä, että sisäänkäytävänä, tämän hienon puiston, joka levittää keskelle Parisia teennäistä ja vihantaa suloansa ruhtinaallisten yksityisasuntojen ryhmän ympäröimänä.
Pitkin leveitä käytäviä, jotka taitavassa kaaressa kulkevat nurmikkojen ja puu- ja pensasryhmien keskitse, joukko rantatuoleilla istuvia miehiä ja naisia katselee ohikulkevia, sillä aikaa kuin varjoisiin paikkoihin pistäytyvillä ja purojen tavoin kiemurtelevilla poluilla lapsiparvia kaivelee hiekkaa, juoksentelee, hyppii nuoraa, imettäjien velttojen tai äitien huolestuneiden katseiden heitä seuratessa. Äärettömän suuret puut, joiden latvat olivat pyöristyneet kuvuiksi, niinkuin lehvärakennukset, jättiläismäiset kastanjat, joiden painavaa lehdistöä koristivat pisaroiden tavoin niihin sirotellut punaiset tahi valkeat tertut, hienonnäköiset sykomorit, koristeelliset vaahterat taitavasti muokattuine runkoineen muuttavat hienoiksi perspektiiveiksi suuret mutkittelevat nurmikot.
On kuuma, turtturikyyhkyset kuhertelevat lehvistössä ja seurustelevat naapuriensa kanssa puunlatvasta toiseen, samalla kun varpuset kylpevät sadekaaressa, jolla aurinko valaisee kastelukojeista lyhyelle nurmelle tippuvaa hienonhienoa vesipärskettä. Jalustoillaan näyttävät valkeat muistopatsaat onnellisilta tässä vihannassa rehevyydessä. Nuori marmoripoika vetää jalastaan orjantappurapiikkiä, jota on vaikea löytää, aivan kuin hän olisi saanut sen aivan äsken jalkaansa juostessaan Dianan jälkeen, joka pakenee tuolla kauempana pensaiden keskellä piiloutuvaa järveä kohti; läheisyydessä näkyy temppelin raunioita.
Toiset patsaat suutelevat toisiansa, hellinä ja kylminä pensastoryhmien reunassa, taikka haaveilevat, mietiskelevät. Vesiputous vaahtoilee ja lorisee sieviä kallionlohkareita myöten. Patsaan muotoiseksi katkaistu puu on köynnöskasvin ympäröimä; eräällä haudalla on muistokirjoitus. Patsasrungot, jotka on kohotettu nurmikolle, eivät muistuta enemmän Akropolia kuin tämä hieno, pieni puisto muistuttaa luonnonmetsää.
Se on teennäinen ja viehättävä paikka, johonka kaupungin asukkaat tulevat katselemaan lavoissa kasvatettuja kukkia, ja ihailemaan niinkuin ihaillaan teatterissa elämän näytelmää, tätä rakastettavaa esitystä, jonka tarjoaa keskellä Parisia kaunis luonto.
Olivier Bertin oli jo useita vuosia tottunut joka päivä tulemaan tähän suosittuun paikkaan nähdäksensä parisittarien liikkuvan oikeissa kehyksissään. "Se on puisto, joka on tehty hienoja vaatteita varten," sanoi hän, "huonosti puetut ihmiset herättävät siellä kauhua." Ja hän kuljeskeli siellä tuntikausia, hän tunsi sen kaikki kasvit ja tavalliset kävelijät.
Hän astui nyt Annetten rinnalla käytäviä pitkin; hänen katsettaan viehätti puutarhan kirjava ja vilkas elämä.
— Oi mikä suloinen lapsi, huudahti Annette.
Hän katseli pientä, vaaleakiharaista poikaa, joka tuijotti häneen sinisillä silmillään, hämmästyneen ja ihastuneen näköisenä.
Sitten hän tarkasti kaikkia lapsia; ja se nautinto, jonka hänelle tuotti näiden elävien, nauhoilla koristettujen nukkien katseleminen, teki hänet lavertelevaksi ja avomieliseksi.