— Hyvästi ystäväni!
— Rakastan teitä.
Kreivitär hymyili hänelle sitä hymyä, jossa nainen osoittaa miehelle yhdessä sekunnissa kaikki, mitä hän on tälle antanut.
Väräjävin sydämin Bertin toisti kolmannen kerran:
— Hyvästi.
Ja hän läksi.
IV.
Olisi luullut kaikkien Parisin ajoneuvojen sinä päivänä tekevän pyhiinvaelluksen teollisuuspalatsiin. Kello 9:stä saakka aamulla ne saapuivat kaikkia valtakatuja, kaikkia puistokatuja ja siltoja myöten tätä kaunotaiteiden hallia kohti, johon koko taiteilija-Parisi kutsui koko hienosto-Parisia olemaan läsnä kolmentuhannenneljänsadan taulun näennäisessä vernissauksessa.
Ihmisjono tungeskeli porteilla ja halveksien kuvanveistotaidetta, se nousi suoraapäätä maalaustaideosastoon. Jo portaita kovettaessa kohotettiin silmät tauluja kohti, jotka olivat asetetut portaiden seinille. Sinne ripustetaan eteistaiteilijoiden erityinen luokka, niiden, jotka ovat lähettäneet joko sellaisia teoksia, joilla on harvinaiset mittasuhteet, taikka teoksia, joita ei ole voitu olla vastaanottamatta. Neliönmuotoisessa salissa kuhisi ja vilisi pauhaava ihmisjoukko. Maalarit, jotka esiintyivät isäntinä iltaan saakka, voi tuntea puuhailemisistaan, kaikuvista äänistään ja arvovaltaisista liikkeistään. He alkoivat laahata ystäviänsä hihasta taulujen luo, joita he osoittivat käsivarsillaan, huudahduksin ja asiantuntijain tarmokkain ilmein. Heitä nähtiin kaikenlaisia, isoja, pitkätukkaisia, päässä pehmeät, harmaat tai mustat hatut, jotka olivat sanoin selittämättömän muotoisia, leveitä ja pyöreitä kuin katot, tai niin leveälierisiä, että ne varjostivat koko miehen yläruumiin. Toiset maalarit olivat pieniä, toimeliaita, hentoja tai tanakkoja, iso silkkihuivi kaulassa, puettuina lyhyeen nuttuun tai säkkimäisiin, nuorten maalarien luokalle ominaisiin, eriskummallisiin vaatteihin.
Siellä oli hienojen keikarien ryhmä, bulevarditaiteilijoiden, akateemikkojen ryhmä, jotka kaikki olivat moitteettomia ja koristettuja punaisin nauharuusuin, äärettömän suurin taikka äärettömän pienin, aina heidän erityisen käsityksensä mukaan siitä, mikä oli hienoa ja hyvän tavan mukaista, ja vihdoin porvaritaiteilijain ryhmä perheet mukana, jotka ympäröivät isiä kuin riemukuoro.