— En, en. Teidän ystävänne tarvitsevat teitä, me tulemme kohta tapaamaan toisemme, sillä toivon varmasti, että me yhdessä syömme aamiaista.
Musadieu juoksi paikalle. Hän oli viipynyt muutamia minuutteja veistokuvakokoelmassa ja pyysi nyt aivan hengästyneenä anteeksi. Hän sanoi:
— Tätä tietä, herttuatar, tätä tietä, alamme oikealta.
He olivat juuri hävinneet päiden vastavirtaan, kun kreivitär de Guilleroy käsikoukussa tyttärensä kanssa astui sisään hakien katseellaan Olivier Bertiniä.
Tämä liittyi heihin ja tervehtien heitä virkkoi:
— Jumalani, kuinka sievät te olette! Totisesti Nannette kaunistuu joka päivä, viikossa hän on muuttunut.
Taiteilija katsoi häntä tutkijasilmällään. Hän lisäsi:
— Viivat ovat vienommat, sulavammat, hipiä on loistavampi. Hän on nyt jo paljon vähemmän pieni tyttö ja paljon enemmän parisitar.
Mutta yhtäkkiä hän palasi päivän suureen asiaan.
— Alkakaamme oikealta, niin tulemme tapaamaan herttuattaren.