Kreivitär, joka tunsi hyvin kaikki maalaustaidetta koskevat seikat ja oli innostunut, kysyi:
— Kaunis näyttely. Huomattava Bonnat, kaksi oivallista Carolus-Durania, ihmeteltävä Puvis de Chavannes, erittäin hämmästyttävä aivan uusi Roll, erinomainen Gervex, ja paljon muita — Beraudeja, Cazineja, Deuzeja, ja vihdoin koko joukko muita hyviä tauluja.
— Ja teidän taulunne? sanoi kreivitär.
— Minua onnitellaan, mutta en ole itse tyytyväinen.
— Te ette ole koskaan tyytyväinen.
— Kyllä, välistä. Mutta tänään, ihan totta, luulen olevani oikeassa.
— Miksi?
— En tiedä ollenkaan.
— Menkäämme katsomaan.
Kun he saapuivat taulun eteen, — kaksi talonpoikaistyttöä kylpemässä purossa — ihaili sitä jo sen eteen pysähtynyt joukko. Kreivitär iloitsi siitä ja sanoi aivan hiljaa: