— Mutta sehän on ihastuttava, se on pieni helmi. Te ette ole tehnyt mitään sen parempaa.

Taiteilija puristautui aivan lähelle häntä, tahtoen osoittaa hänelle rakkauttaan ja kiitollisuuttaan joka sanasta, joka tyynnytti hänen kärsimystään, ja joka sitoi hänen haavansa. Ja nopeasti juolahti hänen mieleensä ajatuksia, jotka vakuuttivat kreivittären olevan oikeassa, sillä pitihän tämän nähdä oikein älykkäillä parisittaren silmillään. Taiteilija unhoitti, rauhoittaakseen pelkoansa, että jo kaksitoista vuotta hän oli moittinut kreivitärtä juuri siitä, että tämä ihaili liian paljon teeskenteleviä, hienoja, herkullisia aiheita, muodin vaatimia tunteita ja valheellisia vivahduksia, mutta ei koskaan taidetta yksin, hienoston aatteista, tarkoitusperistä ja ennakkoluuloista vapautunutta taidetta.

Vieden heitä kauemmaksi Bertin sanoi:

— Jatkakaamme. Ja hän kuljetti heitä pitkän aikaa salista saliin, näyttäen heille tauluja, selittäen heille aiheita, onnellisena heidän keskellään, onnellisena heidän kauttaan.

Äkkiä kysyi kreivitär.

— Kuinka paljon kello on?

— Puoli yksi.

— Oh, menkäämme nopeasti syömään aamiaista. Herttuatar kai odottaa meitä Ledoyenillä, johonka hän on minua pyytänyt tuomaan teidät, jollemme tapaisi toisiamme salissa.

Keskellä puu- ja pensasryhmää sijaitseva ravintola näytti liian täydeltä ja väräjävältä mehiläispesältä. Sekava äänten ja huutojen sorina, lasien ja lautasten kilinä kuului ympäri, läksi sieltä kaikista selkoselällään olevista ikkunoista ja suurista ovista. Pöydät, syömisen hommassa olevien ihmisten ahdistamina ja ympäröiminä, oli asetuttu pitkiin riveihin läheisille teille, oikealle ja vasemmalle puolelle ahdasta kujannetta, jossa vahtimestarit juoksentelivat puolikuuroina ja pää pyörällä huudoista, pitäen käsissään lihalla, kalalla ja hedelmillä täytettyjä vateja.

Taloa kiertävällä parvekkeella oli sellainen naisten ja miesten tungos, että olisi luullut sen olevan elävää tahdasta. Kaikki nämä nauroivat, huusivat toisilleen, joivat ja söivät viinien elähdyttäminä ja tulvillaan sitä iloa, joka eräinä päivinä auringon kanssa valuu Parisin yli.