Hänen keimailunsa, joka aina pysyi valppaana, mutta joka oli tullut levottomaksi heti kun hän tunsi joka puolelta kuin pieninä, vielä melkein huomaamattomina pistoksina ne lukemattomat hyökkäykset itseänsä vastaan, jotka johtuivat Annetten iästä, sai toimeliaimman luonteen. Tullaksensa yhtä solakaksi kuin Annette, hän yhä edelleenkin oli juomatta mitään, ja todellakin, hänen vartalonsa hoikentuminen palautti hänelle uudestaan nuoren tytön muodon siihen määrin, että selästä heitä tuskin voi erottaa; mutta hänen laihtuneet kasvonsa kärsivät tästä hoitotavasta. Ennen sileäksi pingoittunut iho rypistyi ja sai kellertävän vivahduksen, mikä teki lapsen upean verekkyyden vielä loistavammaksi. Silloin hän hoiteli kasvojansa näyttelijättärien tavoin, ja vaikka hän näin hankkikin itsellensä kirkkaassa päivänvalossa vähän epäiltävän kalpeuden, niin saavutti hän tulen valossa tuon teennäisen ja viehättävän heleyden, joka antaa hyvin maalatuille naisille verrattoman hipiän.
Tämän rappeutumisen toteaminen ja teennäisten keinojen käyttäminen muunsivat hänen elintapojaan. Hän vältti niin paljon kuin mahdollista kaikkia vertailuja päivänvalossa ja tavoitteli niitä lamppujen valossa, joka tuotti hänelle etusijan. Tuntiessaan itsensä väsyneeksi, kalpeaksi, vanhentuneemmaksi kuin tavallisesti, hänellä oli avuliaita päänkipuja, jotka estivät häntä menemästä tanssiaisiin tai teatteriin; mutta niinä päivinä, jolloin hän tunsi olevansa täydessä kauneudessaan, hän esiintyi voitonriemuisena ja näytteli ison siskon osaa pikkuäidin vakavalla vaativaisuudella. Käyttääksensä yhä melkein samanlaisia pukuja kuin tyttärensä, hän antoi tälle nuoren rouvan vaatteita, jotka olivat vähän liian vakavia hänelle; ja Annette, jossa yhä enemmän ilmeni iloinen ja leikkisä luonne, käytti niitä ilakoivan hilpeänä, mikä teki hänet vielä sievemmäksi. Hän taipui koko sydämestään äitinsä keimaileviin vehkeisiin, näytteli hänen kanssaan vaistomaisesti pieniä viehättämiskohtauksia, osasi suudella häntä oikeaan aikaan, kiertää hellästi kätensä hänen vyötärölleen, osoittaa elein, hyväilyin ja nerokkain päähänpistoin, kuinka he olivat sieviä molemmat ja kuinka he olivat toistensa näköisiä.
Lakkaamatta nähdessään heidät yhdessä ja verratessaan heitä tuli Olivier Bertin toisinaan melkein sekottaneeksi heidät. Välistä kun nuori tyttö puhui hänelle hänen katsoessaan muualle hän oli pakotettu kysymään: "Kumpi heistä sanoi sen?" Vieläpä usein hän huvikseen leikki sekotuspeliä heidän ollessaan kolmin Ludvig XV:nen tyylisessä vaateverhosalongissa. Bertin sulki silloin silmänsä ja pyysi heitä ensin tekemään hänelle saman kysymyksen peräkkäin, sitten vaihtaen järjestystä kysymään samaa, että hän voisi tuntea äänet. He koettivat niin taitavasti löytää samat äänenvivahdukset, sanoa samat lauseet samoin äänensävyin, että hän ei usein arvannut. Heidän oli onnistunut todellakin päästä niin pitkälle tässä lausumisen yhtäläisyydessä, että palvelijat vastasivat: "Kyllä rouva", tytölle ja "kyllä neiti", äidille.
Huvikseen jäljittelemällä ja matkimalla toistensa liikkeitä he olivat siten saavuttaneet sellaisen käynnin ja eleiden yhtäläisyyden, että herra de Guilleroy itse nähdessään toisen taikka toisen heistä pimeän huoneen perällä sekotti heidät joka hetki ja kysyi: "Sinäkö siellä olet, Annette, vai äitisi?"
Tästä luonnollisesta ja halutusta, todellisesta ja hankitusta yhtäläisyydestä oli maalarin mieleen ja sydämeen syntynyt omituinen vaikutelma kaksoisolennosta, entisestä ja uudesta, hyvin tunnetusta ja melkein tuntemattomasta, kahdesta ruumiista, jotka olivat tehdyt toistensa jälkeen samasta lihasta, samasta yhä jatkuvasta naisesta, joka oli nuortunut ja tullut uudestaan siksi mikä hän oli ollut. Ja hän oli heidän luonaan jakaantuneena heidän molempien kesken, levottomana, hämmentyneenä, tuntien äitiä kohtaan uudestaan herännyttä hehkua ja omistaen tyttärelle epämääräistä hellyyttä.
TOINEN OSA.
I.
Parisissa, heinäkuun 20 p:nä.
Kello 11 j.p.p. "Ystäväni, äitini on juuri kuollut Roncièressä. Lähdemme kello 12 yöllä. Älkää tulko, sillä emme ilmoita kenellekään asiasta. Surkutelkaa minua ja ajatelkaa minua.
Teidän Any."