— Aivan totta!… minä en luota kehenkään muuhun kuin sinuun…
Hän loi olkapäänsä ylitse silmäyksen kreivi de Brayiin, joka keinui hiljaa bambutuolissaan, ja jatkoi:
— Ja Marc-setään!… Miksi sinä et sano mitään, Marc-setä?…
Marc-setä, pitkä ja hieno mies, vastasi pehmeähköllä äänellään:
— Koska minulla ei ole mitään sanomista… Äitisi käski sitä paitsi minun vaikenemaan, ennenkuin edes ehdin avata suutani… joten…
— Kuulin sen!… Mutta nyt, kun hän on poissa?…
— Hänen mentyään olet sinä, Untuva-parka, sanonut jos jotakin, mikä miltei lähenee totuutta… ja, koska en saa myöntää sinun olevan oikeassa, niin minä vaikenen…
— Sinä olet hyvä, sinäkin!…
— Ah! erinomaisen hyvä!… mutta jätä minut rauhaan, senkin otus!… — lisäsi hän nousten äkkiä seisomaan pudottaen maahan Corysen, joka oli kiivennyt pikkulapsen tavoin hänen polvelleen.
Tyttö kysyi hämmästyneenä: