Ja astuessaan ulos mutisi hän pienten terävien hampaittensa välistä, jotka hieman kiristyivät vihasta:
— Oi!… Olisipa herra d'Aubières edes vähän nuorempi!…
IX.
Barfleurin linna oli peräisin Ludvig XV:n ajalta ja rakennettu tiilestä ja graniitista. Kun Coryse saapui sen pihalle, näki hän rouva de Barfleurin istuvan suuren pöydän ääressä eräässä alakerran ikkunassa. Hän oli niin syventynyt hillopurkkiensa peittämiseen, ettei hän kuullut hevosten kavioiden kapsetta. Untuva, joka ensiksi oli aikonut ratsastaa suoraan ikkunan luo ja sanoa siitä sanottavansa, rupesi kuitenkin epäilemään, että se kenties olisi liian epäkohteliasta ja jättikin hevosensa talliin saatuaan siellä kuulla varakreivittären olevan kotona.
Palvelija pyysi häntä astumaan biljardihuoneeseen, missä hän sai odottaa hirveän pitkältä tuntuvan ajan. Kulkiessaan edestakaisin tuossa suuressa, autiossa huoneessa, jota ei ainoakaan taulu, korukapine tai kukkanen kaunistanut, ajatteli hän vimmoissaan:
— Kylläpä tämä on!… Aikookohan mamma Barfleur peittää kaikki hillopurkkinsa ennenkuin hän tulee tervehtimään minua?…
Viimein ilmestyi hänen eteensä sama palvelija, joka oli vienyt hänet sisällekin.
— Suvaitseeko neiti d'Avesnes seurata minua?… Etsin rouva varakreivitärtä puistosta… vaikka hän istuikin salissa…
Coryse ajatteli: — Eipä… vaan tarjoiluhuoneessa!… Mutta luultavasti Hänestä oli sopimatonta, että ihmiset sen tietävät!…
Ja hän asteli palvelijan perässä läpi monilukuisten, autioiden huoneiden.