— Huh!… — virkkoi hän väristen. — Kuinka ikävännäköistä!… Isä de Ragon ja mamma Barfleur erehtyvät suuresti luullessaan minun huolivan " Voikimpaleesta! "… Sillä sitä he aivan varmasti luulevat!… Oi!… Ei!… Ei!… Ei!…
Aubièresin herttua oli kerran Pont-sur-Sarthessa olonsa alkuaikoina eräissä tanssiaisissa kysynyt Marc-sedältä osoittaen ovenpieleen nojaavaa pikku Barfleuria:
— Kuka on tuo mies-pahanen, joka ei ole voikimpaletta suurempi?…
Ja sen jälkeen olivat sekä Brayn perhe että muutamat muutkin kaupunkilaiset ruvenneet itsepintaisesti käyttämään hänestä tätä liikanimeä.
Palvelija vei Corysen erääseen pieneen salonkiin, joka oli hieman paremmin kalustettu ja komeampi kuin muu linna.
Pitkä ja laiha varakreivitär istui ikkunan luona puettuna punaiseen, keltapilkulliseen silkkihameeseen ja oli lukevinaan La Gaulois'ta. Untuva oivalsi heti syyn pitkään odotukseensa:
— Ei ole ihme, että olen saanut odottaa… sillä hillohame oli harmaa!… Hän on kömpinyt parhaimpiin vaatteisiinsa näyttäytyessään minulle… Huomio!… Untuvaa liehakoidaan… sen jälkeen kun Marc-setä on saanut perinnön…
— Rakas lapseni… — virkkoi varakreivitär nousten seisomaan nähdessään Corysen — taivaastako te olette pudonnut?…
Ja odottamatta vastausta hän jatkoi:
— Niin suloisena ratsastuspuvussanne!…