— Suloisena!… — mutisi Untuva katsellen hämmästynein silmin jänteviä käsivarsiaan, pitkiä käsiään ja koko olentoaan, jota vielä vaivasi lapsuuden kömpelyys. — Sitäpä ei minulle koskaan sanota kotona, ei milloinkaan!…
Rouva de Barfleur ei antanut perään:
— Niin, juuri suloisena!… suloisena ja ihastuttavana!…
Hän vetäisi kerran pitkästä, vanhoilla kanavaompeluksilla koristetusta silkkinauhasta, mikä teki soittokellon virkaa.
— Hughues-parkani tulee olemaan aivan lohduton ollessaan poissa kotoa näin sievän pikku vierailun aikana!… Hän on mennyt katsomaan hevosia suureen hakaan järven rannalle… Lähetän heti sanan hänelle…
— Se on vallan turha, rouva de Barfleur… — sanoi Untuva vilkkaasti. — Minun on kuitenkin heti poistuttava… ehtiäkseni kouluun kello neljäksi…
Palvelija astui sisään:
— Ilmoittakaa herra varakreiville, että täällä on vieraita…
— Tulin vain — selitti Coryse — sanomaan, että äitini erehtyi ottaessaan puolestani vastaan kutsun teille lauantaiksi… Hän ei muistanut, että minä olin luvannut juuri sinä päivänä syödä päivällistä täti de Launayn luona…
— Mitä?… — huudahti rouva de Barfleur. — Sehän on mahdotonta!… Emmehän me tule toimeen ilman teitä!… Ettekö te voisi saada tätiänne taipumaan… tai ehkä sallitte minun järjestää…