— No… Vain siitä, että he eivät ole ranskalaisia…
— Entä protestantteja?…
— Vaikka mistä!… Minusta he ovat juonittelevia, valheellisia, tekopyhiä… vieläpä itaroitakin!… Luonnollisesti on kuitenkin poikkeuksia…
— Luonnollisesti… Kuten minäkin, esimerkiksi…
Untuva naurahti:
— Muita myöskin… Mutta minä puhunkin koko protestanttien joukosta… tai lähemmin määriteltynä Ranskan protestanteista… sillä enhän tunnekaan muita…
— Ja minä kun luulin… nähdessäni, miten vihamielisesti te suhtauduitte minuun… teidän pitävän minua vakoojana…
— Kaikkea vielä, Armollinen herra!… Kylläpä te erehdyitte!… Tietäkää… etten minä ylipäänsä suurestikaan usko noihin vakoojiin… sillä usein he eivät loppujen lopuksi olekaan vakoojia… Miltei sama juttu kuin nuo vesikauhuiset koirat, joita poliisit tappavat saadakseen tapporahoja… ja jotka eivät ole sen vesikauhuisempia kuin minäkään, eläinparat!…
Ja palaten asiaan, joka eniten kiinnitti hänen mieltänsä, Untuva lausui:
— Joka tapauksessa… teette te jumalattoman kauniisti… puuhaillessanne Marc-sedän puolesta!…