— Anna minulle anteeksi, pikku Untuva, että pahoitin mielesi…
Tyttönen kohotti tyynystä kiihtyneet kasvonsa ja kysyi:
— Miksi sinä sitten olit niin paha?… Miksi sinä sanoit minulle, ettet sinä ole oikea setäni?…
— Sentähden, etten sitä ole, vaikkakin rakastan sinua kuin setä!… Olen vain äitisi miehen veli… En ole ensinkään sukua sinulle… Voisin naidakin sinut… ellen olisi yhtä vanha kuin ystäväni d'Aubières, jolle sinä niin sievästi annat matkapassit…
— Eihän! — virkkoi tyttö hämmästyneenä. — Oletko sinä yhtä vanha kuin herra d'Aubières?…
Ja hän lisäsi nauraen:
— Mutta sinä olet kuitenkin vähemmän "ränsistynyt" kuin hän — kuten täkäläiset ihmiset sanovat… — Kas… muutamia päiviä sitten, kun juttelin kadulla erään ukon kanssa, käytti hän tätä sanaa kertoessaan, että hänen vaimonsa oli hieman raihnainen…
Markiisi kysyi levottomana:
— Oletko sinä keskustellut kadulla jonkun ukon kanssa?… Mikä ukko se oli?…
— Tapasin hänet tullessani kotiin koulusta vanhan Jeanin seurassa… Hän saattoi olla kadunlakaisija… tai lumppu-ukko…