— Olisipa vain äitisi nähnyt sinun puhelevan tuon miehen kanssa, niin…
— Niin hän olisi kirkunut?… Tiedän sen varsin hyvästi… Mutta hänpä ei nähnyt minua…
Ja kääntyen äkkiä Marc-sedän puoleen hän kysyi:
— Kas niin!… Olepa nyt sitten oikea setäni tai älä… niin joka tapauksessa olen viisi vuotta nimittänyt sinua siksi ja luullut sinun sitä olevan… kuten myöskin luulen… ellei siitä ehdoin tahdoin huomauteta minulle… että isä on oma isäni, eikö niin?… joten sinä siis voit huoleti nyt antaa minulle hyvän neuvon… Onko minun vai eikö minun ole mentävä naimisiin herra d'Aubièresin kanssa?…
— Tämä on sangen pulmallinen kysymys!…
— Sano vain, mitä sinä tekisit, jos olisit minun asemassani!…
— Sinun asemassasi… Jumalani!… Koettaisin kai päästä selville omista…
— Mutta senhän tähden juuri, että minä olen koettanut päästä selville tunteistani, minä…
— Ennenkuin vastaisin kieltävästi, minä odottaisin, kunnes olisin vielä pari kertaa tavannut d'Aubièresia… harkitsisin asiaa…
— Vai niin!… Sinä uskot siis, että minä tavatessani häntä useammin muuttaisin mieleni?… No, minäpä luulen päinvastaista…