— Mistä on kysymys?…
— Niin minä muutan asumaan sinun luoksesi… Hoidan sitten sinun talouttasi… Sillä vaikka minäkään en halua mennä naimisiin… niin en kuitenkaan missään tapauksessa jää tänne täytettyäni kaksikymmentäyksi vuotta…
Ja nähdessään Marc-sedän liikahtavan hän jatkoi:
— En päiväksikään… vaikka isäraukka onkin niin hyvä… ja vaikka hän tuleekin kaipaamaan minua suuresti… Sillä tiedän varmasti, että toiselta puolen tulee minun poissaoloni tasoittamaan monta vaikeutta hänen elämässään… Mutta siitä huolimatta uskon hänen ikävöivän omaa Untuvaansa…
Hämmästyneenä kysyi varakreivi:
— Sinä sanoit lähteväsi pois täältä… Minne sinä sitten aiot lähteä?…
— Olen aina ajatellut pyytää Mathilda-tätiä ja Albert-setää ottamaan minut takaisin… Mutta, voi, kuinka onnellinen minä olisin, jos sinä huolisit minusta!… Pidän sinusta niin paljon… niin paljon… vielä enemmän kuin isästäkin… Ehkä se on pahoin… mutta en voi sitä estää…
Ja hän lopetti lämpimällä äänellään painautuen väristen hellyydestä setäänsä vastaan:
— Katso, minä aivan jumaloin sinua!…
Marc mutisi hieman kalpeana työntäen nojatuoliaan taaksepäin: