XI.
Herra de Bray oli saanut kamalan nuhan juuri siksi päiväksi, jolloin heidän piti mennä Barfleurien päivälliskutsuille. Hänen nenänsä oli turvoksissa, samoin huulet, ja silmätkin olivat paisuneet umpeen. Hän ilmoittikin vaimolleen tuntevansa kuumeen nousevan sekä olevansa pakotettu jäämään kotiin ja paneutumaan makuulle seuraavaksi päiväksi, mutta markiisitar kauhistui:
— Emmehän me mitenkään voi tehdä tuollaista tepposta Barfleureille!… Rouva de Barfleur sanoi minulle, että sinne tulee juuri neljätoista henkeä…
— Entä sitten?…
— No… jos sinä nyt jäät pois, niin pöydässä istuu kolmetoista!… kolmetoista!… ja on aivan mahdotonta kutsua lisää vieraita, kun peruutus saadaan vasta pari tuntia ennen päivällisen alkua, eikö totta?…
— Olen hyvin pahoillani… mutta tunnen olevani niin sairas, etten millään voi mennä…
Ja hän lisäsi nauraen:
— Te luulette, että jos pöydässä istuu kolmetoista henkeä, niin yksi näistä kolmestatoista on kuoleva vuoden kuluessa… ja minä puolestani taas olen vakuutettu siitä, että vaikka meitä olisi neljäkintoista, niin minä kuolisin varmasti, jos lähtisin ulos tässä tilassa…
— Jospa Coryse edes tahtoisi tulla teidän sijastanne?… — ehdotti markiisitar.
— Ei ikinä!… — huusi tyttönen lujasti. Herra de Bray pyysi kauniisti: